Plutón (1897)

Pääartikkeli: Audaz-luokka

Alus tilattiin J. & G. Thomsonilta Clydebankistä. Alus laskettiin vesille 13. heinäkuuta 1897 ja otettiin palvelukseen vielä saman vuoden lopulla 29. joulukuuta.[1]

Yhdysvaltain ja Espanjan välisten jännitteiden kasvaessa alkuvuodesta 1898 alus oli vara-amiraali Pascual Cervera y Topeten johtamassa Espanjan 1. laivueessa, joka määrättiin São Vicenteen Portugalin hallinnoimalle Cape Verdelle. Furor, Plutón ja Terror saattoivat Cerveran lippulaivaa Infanta María Teresaa sekä Cristóbal Colónia Cadizista 8. huhtikuuta 1898. Osasto saapui São Vicenteen 14. huhtikuuta. Matkan aikana aluksilla oli havaittu mekaanisia vikoja ja ne olivat kuluttaneet odottamattoman paljon hiiltä. Laivueeseen liittyi vielä kaksi panssariristeilijää Vizcaya ja Almirante Oquendo.

Sodanjulistuksen jälkeen puolueettoman Portugalin viranomaiset ilmoittivat São Vicentessä olevalle osastolle, että sen tulisi poistua satamasta 24 tunnin kuluessa. Plutón lähti laivueen mukana merelle 29. huhtikuuta suunnaten San Juaniin Puerto Ricoon. Jatkuvien mekaanisten vikojen ja vähäisten hiilivarastojen vuoksi osaston raskaammat alukset hinasivat Plutónia ja muita hävittäjiä ajoittain. Laivue saapui 10. toukokuuta Martiniquelle.

Laivueen jäädessä kansainväliselle merialueelle Furor ja Terror ajoivat Fort de Franceen pyytämään hiilitäydennystä, mutta puolueettomana pysyttelevän Ranskan viranomaiset eivät luovuttaneet aluksille hiiltä. Lisäksi Yhdysvaltain laivaston apuristeilijä USS Harvard lähti juuri satamasta ja Ranskan viranomaiset kielsivät hävittäjiä poistumasta ennen kuin 48 tuntia myöhemmin. Terrorin moottorivika esti merellelähdön. Furor lähti merelle koeajoon poistuen kansainväliselle merialueelle 24 tuntia etuajassa.

Laivue lukuun ottamatta Martiniquelle jäänyttä Terroria saapui 12. toukokuuta Curaçaoon, missä Cervera odotti kohtaavansa hiiltä kuljettavan rahtialuksen. Laivue saapui Willemstadiin 14. toukokuuta, mutta Alankomaiden pitäytyessä puolueettomana viranomaiset sallivat ainoastaan Vizcayan ja Infanta Maria Teresan pääsyn satamaan ja kuormata ainoastaan 600 tonnia hiiltä. Seuraanvana päivänä alukset joutuivat jo poistumaan satamasta.

Laivue ei jatkanut matkaansa Yhdysvaltain laivaston piirittämään San Juaniin, vaan uudeksi määränpääksi määrättiin Santiago de Cuba, jonne laivue saapui 19. toukokuuta. Yhdysvaltain laivasto-osasto saapui sataman edustalle 27. toukokuuta aloittaen saarron.

Piirittävien Yhdysvaltain laivaston alusten 6. kesäkuuta ampuma kranaatti osui aluksen hiilivarastoon, mutta se ei kärsinyt kuitenkaan merkittäviä vaurioita. Osa aluksen miehistöstä siirrettiin sotalaivoista koottuun prikaatiin torjumaan Yhdysvaltain maajoukkoja.

Heinäkuun alussa Yhdysvaltain joukot etenivät, jolloin kaupungin valtaus näytti todennäköiseltä. Cervera päätti 1. heinäkuuta pyrkiä laivueineen saarron läpi. Hän määräsi ulormurtautumispäiväksi 3. heinäkuuta. Plutónin miehistö palasi maajoukoista 2. heinäkuuta alukselle aloittaen valmistautumisen ulosmurtautumiseen.

Alus lähti satamasta kuudentena aluksena. Suunnitelman mukaan lippulaiva Infanta María Teresa hyökkäisi Yhdysvaltain laivaston nopeinta alusta USS Brooklyniä vastaan mahdollistaakseen muulle laivueelle mahdollisuuden päästä merelle. Varttia vaille yhdeksän 3. heinäkuuta lähti Espanjan laivaston alukset merelle.

Yhdysvaltain laivasto havaitsi espanjalaisalukset hieman puoli kymmenen jälkeen, jolloin Santiago de Cuban taistelu alkoi. Yhdysvaltain laivaston taistelulaivat ja panssariristeilijät avasivat tulen osastoa kohti, jolloin kumpaankin mukana olleeseen hävittäjään tuli osumia. Tulenavauksen jälkeen yhdysvaltalaiset siirsivät tulen panssariristeilijöihin.

Vaurioituneet hävittäjät nostivat nopeutta ja niitä takaa-ajamaan lähti ainoastaan apuristeilijät USS Gloucester, joka oli keveämmin aseistettu, suurempi ja nopeampi kuin hävittäjät. Gloucester osui hävittäjiin toistuvasti. Plutón ei kyennyt jatkamaan pakoaan, jolloin se ajettiin matalikolle Cabananlahden länsipuolella varttia vaille yksitoista täysin tuhoutuneena.

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)