Platoninen realismi

Platoninen realismi vastaa universaalien ongelmaan niin, että universaalit viittaavat olemassa oleviin ideoihin. Ideat tarjoavat merkityksen ja viittauksen kohteen sellaisille käsitteille kuin ”omena” tai ”punainen”. Platonisessa realismissa universaalit eivät ole olemassa samalla tavalla kuin tavalliset fysikaaliset kappaleet ovat olemassa, vaan niillä on jonkinlainen aineeton olemassaolo omassa todellisuudessaan, ”ideamaailmassa” tai ”ideoiden taivaassa”. Nykyaikaisemmat versiot teoriasta eivät käytä tällaisia käsitteitä universaaleja kuvatessaan. Sen sijaan niiden mukaan olisi kategoriavirhe soveltaa ajan ja avaruuden kategorioita universaaleihin.

Riippumatta universaalien määritelmästä, platonisen realismin mukaan universaalit ovat olemassa jossakin laajassa, abstraktissa mielessä, vaikkakaan ei aika-avaruudellisessa mielessä. Siksi ihmiset eivät voi nähdä universaaleja tai havaita niitä muilla aisteilla; universaalit käsittääkseen on käsitettävä niiden abstraktit muodot.

Platonisessa realismissa ideat liittyvät yksilöolioihin niin, että yksilöoliot käsitetään ideoidensa kopioiksi. Esimerkiksi yksittäinen omena on ’Omenan’ idean kopio ja omenan punaisuus on ’Punaisuuden’ idean esiintymä. Yksittäisolioiden ja ideoiden välistä suhdetta kutsutaan myös osallistumiseksi: yksilöoliot osallistuvat niihin ideoihin, joista ne ovat kopioita, ja ideat ovat läsnä yksittäisolioissa. Ideat voivat olla läsnä monissa yksilöolioissa. Platonin mukaan on ideoita, jotka eivät ole läsnä missään yksilöolioissa, mutta tämä ei tarkoita, ettei se olisi mahdollista.

Kriitikoiden mukaan sellaiset termit kuin ”ideaan osallistuminen”, ”olla idean kopio” ja ”olla läsnä yksilöoliossa” ovat epämääräisiä. Voidaan kysyä, mitä tarkoittaa se, että ’Omenuuden’ idea on läsnä yksittäisessä omenassa, tai että omena on kopio ’Omenuuden’ ideasta tai osallistuu ideaan. Koska ideat tai ”muodot” eivät ole aika-avaruudellisia, niillä ei voi olla todellista muotoa, eikä omena näin voi olla saman muotoinen kuin ’Omenuuden’ idea.

Erään vastauksen mukaan jonkin aika-avaruudellisen muoto voi olla vailla konkreettista aika-avaruudellista sijaintia ja ulottuvuutta, mutta sillä voi silti olla abstrakteja aika-avaruudellisia ominaisuuksia. Näin omenalla voisi olla sama muoto kuin sen idealla. Tällaiset argumentit yleensä väittävät, että suhde yksilöolion ja sen idean välillä on helposti käsitettävissä; että ihmiset soveltavat platonista teoriaa jokapäiväisessä elämässään vailla mitään ongelmaa.

Toinen kritiikki koskee käsitteiden muodostamista ilman aistihavaintoa. Platonin mukaan punaisuuden ajatteleminen yleensä on ’Punaisuuden’ idean ajattelua. Voidaan kuitenkin kysyä, kuinka meillä voi olla jonkin idean käsite aika-avaruudesta erillisenä, koska tällainen käsite ei voi olla peräisin aistihavainnoista. Vaikka voimme nähdä omenan ja sen punaisuuden, kriitikon mukaan kyseessä ei ole ’Omenan’ ja ’Punaisuuden’ käsittäminen. Kriitikko siis kyseenalaistaisi käsitteen alkuperän.

Platonin oma vastaus kritiikkiin perustui ajatukseen mieleenpalauttamisesta (anamnesis). Hänen mukaansa ihmissielut syntyvät ideoiden käsitteillä varustettuina, koska ovat olleet ideamaailmassa kosketuksissa ideoihin ennen syntymäänsä, ja niitä tulee vain muistuttaa näistä käsitteistä syntymän jälkeen. Platon oli näin rationalisti, joka katsoi, että ihmisillä on synnynnäistä apriorista tietoa, joihin he voivat päästä käsiksi järkeilemällä.

Nykyaikaisempi vastaus kritiikkiin on, ettei ominaisuuksien universaaliutta voida välttää, koska voimme kokea oliot vain yleisten käsitteiden kautta. Koska käsitämme tällä tavalla luonnollisesti ja automaattisesti yhteyden abstraktin ja konkreettisen välille, kyseessä ei voi olla ristiriitatilanne. Vastaus pyrkii yhdistämään platonisen realismin empirismiin väittämällä, että abstraktit oliot ovat todellisia ja ne voidaan tuntea esiintymissään.