Plasmasytytys

Plasmasytytys on vaihtoehtoinen polttomoottorin kipinäsytytyksen menetelmä, jossa tavanomaisen sytytystulpan pistemäisen kipinän sijasta tuotetaan polttoaineseoksen ionisaatio ja siitä aiheutuva nopea syttyminen plasmasytytystulpan kahden elektrodin väliseen suureen tilavuuteen. Sisempi elektrodi on kapea metallitappi, joka on sijoitettu ympyrälieriön muotoisen ulomman elektrodin keskelle. Ulommassa elektrodissa on aukkoja kaasunvaihdon ja liekin etenemisen helpottamiseksi. Plasmasytytyksessä purkaukseen tarvittava jännite on elektrodien välisen etäisyyden vuoksi suurempi kuin tavanomaisessa sytytystulpassa. Plasmasytytyksessä muodostuu lukuisia samanaikaisia säteittäisiä purkauskanavia elektrodien välille. Plasmasytytyksessä sähköpurkaus kestää vain joitain nanosekunteja. Plasmasytytyksessä tarvittava sytytystulppa voidaan jälkiasentaa tavanomaisen sytytystulpan tilalle sillä edellytyksellä että plasmasytytystulpan elektrodit mahtuvat palotilaan. Plasmasytytyksen erityinen etu on sen kyky sytyttää nopeasti ja luotettavasti laihojakin polttoaineseoksia, jolloin moottoriin saadaan hyvä hyötysuhde ja vähäiset typen oksidien päästöt. Tavanomaisella kipinäsytytyksellä tarvittava seossuhde on lähellä stoikiometrista optimia eikä puristusta voi kasvattaa korkeaksi nakutustaipumuksen vuoksi. Plasmasytytyksessä nakutus vältetään laihan seossuhteen avulla, jolloin myös seoksen puristusta voidaan kasvattaa. Sähköpurkaukseen tarvittavan korkean jännitteen ja purkauksen lyhyen keston vuoksi sytytysjärjestelmässä tarvitaan uudenlaisia elektronisia sytytyspiirejä.