Planckin pituus

Planckin pituus (merkitään ${\displaystyle l_{\mathrm {P} }}$) on pituuden yksikkö, joka on noin 1,6 · 10⁻³⁵ metriä[1] ja on yksi Planckin yksiköistä. Planckin pituus voidaan laskea käyttämällä kolmea luonnonvakiota: valonnopeutta, Planckin vakiota ja gravitaatiovakiota. Planckin pituus on käytännössä lyhin matka jota voidaan käyttää fysiikan laskuissa (ottaen huomioon yleisen suhteellisuusteorian ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen).

Planckin pituudesta lähtien gravitaatiovoima alkaa kvantittua. Kvantittumisen vaikutuksista ei ole pystytty muodostamaan toimivaa teoriaa.

Planckin pituus lasketaan:

${\displaystyle l_{\mathrm {P} }={\sqrt {\frac {\hbar G}{c^{3}}}}=1{,}616\,255(18)\cdot 10^{-35}\,\mathrm {m} ,}$

missä

${\displaystyle \hbar }$ on Diracin vakio eli Planckin vakio jaettuna 2π:llä,

G on gravitaatiovakio ja

c on valonnopeus tyhjiössä.

Kaksi viimeisintä desimaalia sulkujen sisällä on Planckin pituuden hajontaluku, joka kuvaa määrityksen virheen suuruutta.