Placerias

Placerias saattoi kasvaa 3,5 metriä pitkäksi ja painaa yli tonnin. Placeriaksella oli vankat ja paksut jalat ja tynnyrimäinen ruumis. Niillä oli myös muiden dicynodonttien tapaan nokka ja suun molemmilla puolilla torahammas. Placeriasin kallo on noin 68 cm pitkä.[5][6]

Placerias oli luultavasti laumaeläin ja sen elintavat muistuttivat ehkäpä nykyistä virtahepoa. Sadekaudella Placerias saattoi viettää suuren osan ajastaan vedessä, jossa se oli myös melko hyvin turvassa maapedoilta. Placerias oli kasvinsyöjä. Sadekaudella se mahdollisesti söi tuoreita lehtiä ja kasvinversoja. Kuivana kautena, jolloin tuoretta ravintoa oli vähän se ehkä kaivoi maasta esiin juuria ja mukuloita. Uros Placeriasilla oli erityisen suuret torahampaat ja ne saattoivat olla tärkeässä osassa niiden lisääntymiskautena esimerkiksi muiden urosten pelottelussa. Torahampaat olivat myös hyvä puolustusase ja niitä käytettiin myös nokan ohella ravinnon kaivamiseen, josta kertovat torahampaisiin jääneet kuviot.[7]

Placerias oli laajimmalle levinnyt myöhäistriaskautinen dikynodontti. Sen fossiileja on löydetty Yhdysvaltojen itä- ja länsirannikolta, ja jos Moghreberia nmachouensis luetaan sukuun niin silloin myös Marokosta.[3][8] Parhaat Placerias-fossiilit on löydetty Arizonasta, ”Placerias-louhokseksi” kutsutusta paikasta. Sieltä on löydetty samasta paikasta yli 40 eläimen luurangot. Mahdollisesti ne kuolivat samaan paikkaan ankarana kuivana kautena ja menehtyivät nälkään ja janoon.[5][7]

• 
  Placeriasin luuranko
• 
  Placeriasin luuranko Rainbow Forest Museumissa, Arizonassa Yhdysvalloissa
• 
  Placeriasin luuranko Rainbow Forest Museumissa
• 
  Placeriasin ja phytosaurin luurangot
• 
  Placerias-lauman rekonstruktio
• 
  Placeriasin koko verrattuna ihmiseen