Pjotr Pletnjov

Pjotr Pletnjov syntyi maalaispapin perheeseen. Hän opiskeli Tverin hengellisessä seminaarissa ja valmistui Pietarin pedagogisesta instituutista vuonna 1814. Pletnjov työskenteli kirjallisuuden opettajana, keisarillisen Pietarin yliopiston kirjallisuuden professorina vuosina 1832–1849 ja yliopiston rehtorina vuosina 1840–1861. Hän oli Pietarin tiedeakatemian jäsen vuodesta 1841 ja sen venäjän kielen ja kirjallisuuden osaston puheenjohtaja vuosina 1859–1861. Vuodesta 1861 lähtien Pletnjov asui Ranskassa.[2]

Pletnjov julkaisi ensimmäiset teoksensa vuonna 1818. Hän kuului Venäjän kirjallisuuden harrastajien seuraan ja oli 1820-luvulla Aleksandr Puškinin, Anton Delvigin, Wilhelm Küchelbeckerin ja Jevgeni Baratynskin runoilijapiirin jäsen. 1820- ja 1830-luvuilla Pletnjov oli Puškinin kirjailijapiirin johtava kriitikko. Hän avusti Literaturnaja gazetaa, toimitti Sovremennik-lehteä ja toimi vuosina 1838–1846 sen julkaisijana. Kriitikkona Pletnjov muistetaan varsinkin Puškinin, Baratynskin, Ivan Krylovin ja Vasili Žukovskin kirjallisista muotokuvista.[2]

Pletnjov oli yksi varhaisista venäläisistä Suomi-harrastajista. Hänen aloitteestaan perustettiin Helsingin yliopiston venäjän kielen, kirjallisuuden ja historian professuuri, jonka hoitaja Jakov Grot oli läheisessä kirjeenvaihdossa hänen kanssaan. Pletnjov kävi Helsingin yliopiston 200-vuotisjuhlissa vuonna 1840 ja julkaisi vuonna 1842 ensimmäisen ja pitkään ainoan venäläis-suomalaisten kirjallisuussuhteiden kuvauksen Finljandija v russkoi poezii (ruotsiksi Finland i de ryska skaldernas sånger). Sen aiheena ovat Konstantin Batjuškovin, Baratynskin ja Puškinin Suomi-aiheiset teokset.[3][4] Pletnjovin Sovremennikissa ilmestyi suomalaisten ja ruotsalaisten kirjailijoiden teoksia sekä heitä käsitteleviä artikkeleja[1].