Pjotr Kapitsa

Pjotr Leonidovitš Kapitsa (ven. Пётр Леонидович Капица, 8. heinäkuuta (J: 26. kesäkuuta) 1894 – 8. huhtikuuta 1984) oli neuvostoliittolainen fyysikko. Kapitsa syntyi Kronstadtissa vuonna 1894 ja valmistui Pietarin yliopistosta vuonna 1918. Tämän jälkeen hän työskenteli Ernest Rutherfordin kanssa kymmenen vuotta Cavendishin laboratoriossa. Arvostetun Royal Societyn jäsen hänestä tuli vuonna 1929. Vuosien 1930 ja 1934 välisenä aikana hän työskenteli Mondin laboratoriossa. Näiden vuosien aikana hän teki monia tieteellisiä saavutuksia.

Pjotr Leonidovitš Kapitsa
Пётр Леонидович Капица
Henkilötiedot
Koko nimi Пётр Леонидович Капица
Syntynyt8. heinäkuuta (26. kesäkuuta) 1894
Kronstadt, Venäjän keisarikunta
Kuollut8. huhtikuuta 1984
Moskova, Neuvostoliitto
Kansalaisuus Neuvostoliittolainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Pietarin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Abram Ioffe ja Ernest Rutherford
Instituutti Cavendishin laboratorio
Neuvostoliiton tiedeakatemia
Moskovan fysiikan ja teknologian instituutti
Oppilaat Aleksandr Šalnikov ja Nikolai Aleksejevski
Tutkimusalue Fysiikka
Palkinnot Franklin-mitali (1944)
Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1978)

Kapitsa sai vuonna 1978 Nobelin fysiikanpalkinnon tutkimuksistaan aineen käyttäytymisestä matalissa lämpötiloissa.[1] Palkinto oli jaettu puoliksi kosmisen taustasäteilyn löytäneiden Arno Penziaksen ja Robert Wilsonin kanssa.

Kapitsa tunnettiin vahvana Stalinin vastustajana.

Vuonna 1982 löydetty päävyöhykkeen asteroidi 3437 Kapitsa on nimetty fyysikon mukaan.

Lähteet

Viitteet
  1. The Nobel Prize in Physics 1978 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 12.7.2012. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.