Pius II

Pius II (18. lokakuuta 1405–14. elokuuta 1464), alk. Enea Silvio Piccolomini, oli paavina 19. elokuuta 1458 – 14. elokuuta 1464.[1] Hän opiskeli Sienassa ja Firenzessä, nousi piispaksi ja osallistui Baselin kirkolliskokoukseen (1431–1439). Hän matkusteli paavin lähettiläänä Euroopassa ja asettui Fredrik III:n hoviin Wieniin.

Pius II
Henkilötiedot
Koko nimi	Enea Silvio Piccolomini
Syntynyt	18. lokakuuta 1405 Pienza, Sienan tasavalta
Kuollut	14. elokuuta 1464 (58 vuotta) Ancona, Kirkkovaltio
Paavi
Paavius alkoi	19. elokuuta 1458
Paavius päättyi	14. elokuuta 1464
Edeltäjä	Calixtus III
Seuraaja	Paavali II
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Pius II:n vaakuna.

Paavi Pius II oli renessanssi-ihminen aidoimmillaan: lukenut, avarakatseinen ja kiintynyt antiikin kulttuuriin, luontoon ja matkustamiseen. Ennen kuin hänet valittiin paaviksi, hän matkusteli laajalti.

Sienan katedraalin kirjastossa, Libreria Piccoliminissa, hänen veljenpoikansa (myöhempi paavi Pius III), tilaamat freskot kertovat hänen matkoistaan. Kuvissa nähdään hänet Sveitsin Baselissa, Skotlannissa ja Saksassa, hänen vihkimisensä kardinaaliksi ja paaviksi sekä hänet suorittamassa Katariina Sienalaisen pyhimykseksi julistamisen seremoniaa.[2]

Myös paavi Pius II:na hän teki eurooppalaista politiikkaa: hän sai Ranskan kuninkaan lieventämään paavinvastaisia määräyksiään, yllytti kuninkaita ja herttuoita varustamaan ristiretkeä turkkilaisia vastaan ja pyrki välittäjäksi rauhanneuvotteluissa Puolan ja preussilaisten välillä.

Hän julkaisi useita kaunokirjallisia teoksia: runoja, komedioita sekä eroottisen romaanin Eurialus ja Lucretia. Hän kirjoitti myös historianteoksia, muun muassa osittain omaelämäkerrallisen teoksen Fredrik III:sta.

Paavi Pius II oli syntynyt Pienzassa. Paaviksi valitsemisen jälkeen hän ryhtyi toteuttamaan suurisuuntaisia rakennussuunnitelmia synnyinkaupungissaan. Hän ei kuitenkaan nähnyt niiden toteutumista kuin osin, koska hän kuoli ennen niiden valmistumista.[2]