Pitkäpyrstötonnikala

Pitkäpyrstötonnikala voi saavuttaa suurimmillaan 145 cm:n pituuden ja noin 36 kg:n painon. Sen ruumis on solakka. Laji on saanut nimensä pitkästä pyrstöstään. Ensimmäinen selkäevä on korkeampi kuin toinen. Kylkievät ovat jokseenkin pään mittaisia.

Pitkäpyrstötonnikalan vartalo on alta hopeanvärinen; yläpuoli on tummansininen mutta vivahtaa alimmilta osiltaan ruskeaan. Toinen selkäevä, vatsaevät, peräevä ja rintaevät ovat mustia, ensimmäinen selkäevä ja peräevä ovat kellertävänmustia, eväkkeet ovat keltaisia ja pyrstöevä on kellertävän musta.

Pitkäpyrstötonnikalan levinneisyysalue on suppeampi kuin muilla tonnikaloilla. Levinneisyysalue ulottuu Intian valtameren ja Tyynenmeren trooppisille vesille (Etelä-Japanista Filippiineille, Uuteen-Britanniaan ja Australiaan. Lajia tavataan myös Intian rannikkovesiltä, Arabian niemimaan eteläisillä vesillä, Punaisessameressä ja Somalian edustalla).

Pitkäpyrstötonnikala suosii matalaa vettä, mutta sitä tavataan myös avomereltä. Se viihtyy parhaiten pinnan tuntumassa ja välttelee vähäsuolaisia ja sameita vesiä. Laji liikkuu erikokoisten kalojen muodostamissa suurissa parvissa.

Pitkäpyrstötonnikalat ovat vahvoja ja nopeita uimareita, jotka saalistavat kaloja, mustekaloja ja äyriäisiä.

Pitkäpyrstötonnikalat tulevat sukukypsiksi 60–70 cm:n mittaisina. Laji kutee kesällä.

Pitkäpyrstötonnikalaa pyydetään sekä ammattimaisesti että virkistysmielessä. Sitä saadaan sivusaaliina, ja sitä kalastetaan pitkälläsiimalla ja troolilla.

Kalan liha on maukasta, ja se myydään enimmäkseen tuoreena, suolattuna, pakastettuna ja savustettuna. Se syödään pääasiassa hiillostettuna tai paistettuna. Lisäksi lajista tehdään erityisesti säilykettä.

• Antal Vida, Tamás Kótai, 365 kalaa. H. F. Ullmann, 2006. ISBN 978-3-8331-2547-8.
• Thunnus tonggol FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)