Lehmänpapu
Lehmänpapu eli pitkäpapu (Vigna unguiculata) on pitkäpapujen sukuun kuuluva, Afrikasta kotoisin oleva viljelty palkokasvi. Se on hyvin muunteleva, ja sen eri muunnoksia on aikaisemmin pidetty eri lajeinakin.[1]
Lehmänpapu | |
---|---|
Lehmänpavun palkoja |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Fabales |
Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
Suku: | Pitkäpavut Vigna |
Laji: | unguiculata |
Kaksiosainen nimi | |
Vigna unguiculata |
|
Katso myös | |
Taksonomia ja nimen alkuperä
Lehmänpapu kuuluu pitkäpapujen sukuun (Vigna).[1] Sen tieteellinen lajinimi unguiculata johtuu latinan sanasta, joka tarkoittaa "pienikyntistä" ja viittaa kasvin kukan terälehtien pieniin varsimaisiin osiin.[2]
Lehmänpavusta on olemassa useita alalajeja. Kaikki viljellyt muodot kuuluvat alalajiin unguiculata, joka jaetaan edelleen neljään lajikeryhmään: Unguiculata, Biflora, Sesquipedalis ja Textilis.[3][4] Lajin eri viljelymuodoista käytetään muun muassa nimiä Lesera ja Dangobidi (লেছেৰা/ ডাংবডি) , jotka johtuvat assamin kielestä, sekä black-eyed pea, southern pea, yardlong bean, catjang ja crowder pea,[5] suomessa myös karjanpapu ja kiinanpapu.[6] Kasvin villimuotojen luokittelu on hankalampaa: yli 20 eri nimeä on käytetty ja tunnistettu 3–10 alaryhmää.[3][7] Alkuperäiset alaryhmät stenophylla, dekindtiana ja tenuis esiintyvät kutakuinkin kaikissa luokitteluissa, ja myös muunnokset pubescens ja protractor on vuonna 1993 hyväksytyssä luokittelussa nostettu alalajin asemaan.[3]
Viljelys ja käyttö
Lehmänpapu on todennäköisesti kotoisin Länsi-Afrikasta, ja nykyisinkin sitä viljellään eniten Afrikassa.[1] Suurimpia tuottajamaita ovat Nigeria, Niger ja Burkina Faso.[8] Lisäksi sitä viljellään laajalti Aasiassa ja 1700-luvulta lähtien myös Yhdysvaltojen etelävaltioissa.[1]
Lehmänpavun erikoisimpia viljeltyjä muotoja on niin sanottu yard-long bean, jonka palko voi olla jopa metrin pituinen. Sitä viljellään etupäässä Itä-Aasiassa ja käytetään vihreinä palkoina.[1]
Tavallisimmin lehmänpavusta kuitenkin käytetään ravinnoksi kypsät siemenet. Niissä on noin 23 prosenttia proteiinia, ja niissä maissa, joissa sitä eniten viljellään, se onkin tärkeän proteiinin lähde.[1]
Yhdysvalloissa lehmänpapua viljellään myös rehuksi, mihin sen nimikin viittaa, sekä vihantalannoitteeksi.[6]
Terveysvaikutukset
Lemänpavulla on useita terveydelle edullisia vaikutuksia. Se sisältää runsaasti eräitä vitamiineja, erityisesti B9-vitamiinia, sekä rautaa.[9] Se ehkäisee syöpää ja anemiaa, ylläpitää tervettä aineenvaihduntaa, vahvistaa luustoa, edistää henkistä hyvinvointia, auttaa lihaksia pysymään kunnossa, auttaa suolistoa pysymään terveenä, torjuu sydän- ja verisuonitauteja, tukee immuunijärjestelmää, suojaa vilustumiselta, torjuu masennusta ja diabetesta.[9]
Lähteet
- Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, viljelyskasvit ihmisen palveluksessa, s. 133–134. WSOY, 1998. ISBN 951-0-21295-4.
- Ernest Small: Top 100 Food Plants, s. 104. {{{Julkaisija}}}.
- B. B. Singh, D. R. Mohan, K. E. Dashiell, L. E. N. Dashiell: Advances in Cowpea Research. IITA, Ibadan Nigeria, International Institute of Tropical Agriculture, 1997.
- P. Perrino, G. Laghetti, P. L. Spagnoletti Zeuli, L. M. Monti: Diversification of cowpea in the Mediterranean and other centres of cultivation. Genetic resources and crop evolution, 1993, nro 40, s. 121-132.
- COWPEA.NET - Main - Taxonomy And Related Species cowpea.net.
- ”Lehmänpapu”, Otavan iso Fokus, s. 2234. Otava, 1973. ISBN 851-1-00388-7.
- Genetic relationships among subspecies of Vigna unguiculata (L.) Walp. based on allozyme variation R. S. Pasquet. Theoretical and Applied Genetics, Toukokuu 1999, 98. vsk, nro 6–7, s. 1104–1119.
- Browse data: Cow peas, dry FAO. Arkistoitu 22.11.2016. Viitattu 22.6.2016.
- Cowpeas Facts and Health Benefits Health Benefits Times.com. Viitattu 22.6.2016.