Päijännetunneli

Tunneli rakennettiin pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyönä, kun havaittiin, että seudun omat vesivarat olivat niukat ja huonolaatuiset. Suunnittelu aloitettiin 1960-luvulla, rakentaminen aloitettiin sitkeän suurtyöttömyyden aikaan 1972 ja tunneli otettiin käyttöön 1982. Rakennelma tuli maksamaan 530 miljoonaa markkaa vuoden 1981 hintatasossa, eli vuoden 2019 rahassa noin 240 miljoonaa euroa. Tunnelin rakennustöitä viivyttivät ongelmat, mm. pohjaveden tunkeutuminen tunneliin syyssateiden aikaan ja kallion osoittautuminen oletettua rapautuneemmaksi.

Päijännetunneli kulkee 30–100 metrin syvyydellä maan pinnasta ja sen poikkipinta-ala on 16 neliömetriä. Päijännetunnelista vetensä ottavat Helsinki, Vantaa, Espoo, Kauniainen, Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Sipoo ja Tuusula. Ajoittain myös Porvoo käyttää sen vettä. Yhteensä yli miljoona ihmistä käyttää Päijännetunnelin vettä, mutta myös alueen teollisuuslaitokset käyttävät samaa vettä. Tunneli voi toimia vesijohdon ohella myös vesivarastona esimerkiksi sodan ja muun kriisin aikana. Tunnelin tilavuus on noin kaksi miljoonaa kuutiometriä. Vesi virtaa Päijännetunnelin läpi noin yhdeksässä päivässä.

Tunneli alkaa Asikkalanselältä Päijänteen eteläpäästä. Vedenottamo ottaa vettä Päijänteestä noin 26 metrin syvyydestä 360 metrin päästä rannasta, jotta vesi olisi mahdollisimman tasalämpöistä läpi vuoden.[2] Tämä helpottaa vedenpuhdistusta pääkaupunkiseudun vedenpuhdistuslaitoksissa. Päijännetunneli päättyy Helsingin ja Vantaan rajalla sijaitsevan Silvolan tekojärven luo, jonka eteläpuolella sijaitsee Pitkäkosken vedenpuhdistamo. Vesi johdetaan Helsingin vedenpuhdistuslaitoksille joko suoraan tunnelista tai tekoaltaan kautta. Päijännetunneli siis kuljettaa raakavettä, joka puhdistetaan vasta lähellä käyttökohdetta eli tunnelissa ei kulje puhdistettua vettä. Päijännetunnelin kautta otetaan vettä noin kolme kuutiometriä sekunnissa. Lupaehtojen mukaan vettä voidaan ottaa jopa 13 kuutiometriä sekunnissa. Tunnelin kautta ohjataan puhdistettavaksi vuosittain noin 100 miljoonaa kuutiometriä vettä, mikä on järven luontaisesta virtaamasta vain noin sadasosan verran. Osuus on niin pieni, ettei sen ottamisella ole vaikutuksia Päijänteen tai Kymijoen luonnonolosuhteisiin.

Päijännetunneliin kuuluvat Asikkalanselän vedenottamo, Huljalan varavedenottamo, Kalliomäen voimala, Ridasjärven pumppaamo, Korpimäen pumppaamo, Rusutjärven pumppaamo ja Ylästön sulkukeskus. Päijännetunnelin puolivälissä sijaitsee Kalliomäen voimalaitos, jonka teho on 830 kW ja vuosituotanto noin 7 GWh. Päijänteen veden pinnan korkeudesta johtuen vesi kulkee tunnelissa omalla paineellaan. Kalliomäen voimalaitoksessa virtauksesta otetaan ylimääräinen veden virtauksen sisältämä energia talteen ja muutetaan sähköksi. Silvolan altaan lisäksi vettä on johdettu Keravanjokeen ja Tuusulan Rusutjärveen parantamaan niiden vedenlaatua[1].

Päijännetunnelin eteläosa peruskorjattiin vuonna 2008 huhti-joulukuussa, jolloin pääkaupunkiseudun vesi otettiin Vantaanjoesta. Korjaustöihin osallistui 130 henkilöä, ja työt maksoivat 18 miljoonaa euroa.[3] Edellisen kerran tunneli oli suljettu pohjoisosan peruskorjauksen vuoksi vuonna 2001.[4]

• Lipponen, Annukka: Päijänne-tunnelin ympäristögeologia ja -riskit. Pääkaupunkiseudun vesi, Vantaa 2001.

• Pääkaupunkiseudun Vesi Oy
• Päijänne-tunnelisivut