Havaijin vuoden 1887 perustuslaki
Havaijin vuoden 1887 perustuslaki oli amerikkalaisten plantaasinomistajien aloittama vallankaappaus, jossa Havaijin kuningas Kalākaua pakotettiin allekirjoittamaan uusi perustuslaki plantaasinomistajien etujen turvaamiseksi. Uutta perustuslakia kutsutaan myös nimellä pistinperustuslaki (engl. Bayonet Constitution).
Tausta
Havaijille alkoi saapua lähetyssaarnaajia 1820-luvulla. Nämä ja näiden jälkeläiset alkoivat kerryttämään omaisuutta ja poliittista ostamalla viljelyskelpoista maata ja muuttamalla se plantaaseiksi, joissa viljeltiin pääsääntöisesti sokeriruokoa.[1]
Kalākaua nousi valtaistuimelle vuonna 1874 ja oli aluksi plantaasinomistajien puolella, koska hän itsekin omisti suuria maa-aloja. Kaksi vuotta valtaan nousunsa jälkeen Kalākaua allekirjoitti sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa, jonka nojalla havaijilaista sokeria voitiin myydä Yhdysvaltoihin ilman tulleja. Vuonna 1886 Yhdysvallat vaati Pearl Harboria vastineeksi vapaakauppasopimuksen uusimisesta, mutta Kalākaua kieltäytyi luovuttamasta maitaan ulkovalloille.[2]
Vuonna 1883 plantaasinomistajat perustivat Havaijilaisliigan, joka virallisesti vastusti kuninkaan tuhlailevaa hallintoa.[3] Havaijilaisliigan johtohahmona toimi Lorrin Thurston, joka oli lähetyssaarnaajan jälkeläinen ja josta myöhemmin tuli kuningaskunnan sisäministeri.[4] Liiga teki yhteistyötä Honolulu Rifles -nimisen puolisotilaallisen järjestön kanssa, jonka jäsenet marssivat Thurstonin ja Sanford Dolen johdolla kuninkaan luo 30. kesäkuuta 1887 ja esittivät liudan vaatimuksia tälle. Yksi vaatimuksista oli uusi perustuslaki, jonka kirjoittivat Thurston, Dole, William Ansel Kinney, William Owen Smith, George Norton Wilcox ja Edward Griffin Hitchcock. Kaikki edellä mainitut kuuluivat Havaijilaisliigaan. Uusi perustuslaki astui voimaan 6. heinäkuuta, kun Kalākaua allekirjoitti sen.[5]
Keskeinen sisältö
Pistinperustuslaki siirsi merkittävästi kuninkaan valtaa parlamentille, joka koostui amerikkalaisista plantaasinomistajista ja näiden liittolaisista. Havaijin alkuperäisväestön oikeuksia poljettiin myös uuden perustuslain nojalla.[1]
Pistinperustuslain yksi keskeisimmistä kohdista oli poliittisten oikeuksien määritteleminen verotettavan omaisuuden kautta, mikä käytännössä piti vallan yksinomaan plantaasinomistajien käsissä. Kuningaskunnan lakiasäätävän elimen ylähuoneen jäsenet valittiin vastaisuudessa vaaleilla (aikaisemmin nämä olivat kuninkaan nimittämiä aatelisia) ja reunaehdoiksi sen edustajille asetettiin seuraavat:[6]
- vähintään 20-vuotias mies, joka on etniseltä taustaltaan havaijilainen, amerikkalainen tai eurooppalainen
- pystyy lukemaan sanomalehteä joko havaijiksi, englanniksi tai muulla eurooppalaisella kielellä
- on asunut kuningaskunnan alueella vähintään 3 vuotta
- omistaa veronalaista omaisuutta vähintään 3000 dollarin edestä TAI vuositulot ovat vähintään 600 dollaria
Äänioikeuden vaaleissa saivat ne henkilöt, jotka täyttivät seuraavat ehdot:[7]
- vähintään 20-vuotias mies, joka oli kuningaskunnan asukas
- syntynyt aikaisintaan vuonna 1840
- luku- ja kirjoitustaitoinen
- omistaa veronalaista omaisuutta vähintään 150 dollarin edestä TAI maksaa maistaan vuosivuokraa vähintään 25 dollaria TAI vuositulot ovat vähintään 75 dollaria.
Havaijin parlamentti ei koskaan ratifioinut pistinperustuslakia.[5][8][9]
Reaktioita
Robert Wilcox aloitti vuonna 1889 kapinan, jonka tavoitteena oli joko saada Kalākaua perumaan pistinperustuslaki tai korvata hänet kruununprinsessa Lili‘uokalanilla. Pistinperustuslaki oli myös katkaissut rahoituksen Wilcoxin opintomatkalta Italiaan, jonne Kalākaua oli lähettänyt tämän opiskelemaan sotatieteitä.[10]
Pistinperustuslakia kannattaneet plantaasinomistajat olivat perustaneet puolueen (Reformipuolue), jota kautta he ajoivat tavoitteitaan. Ne, pääsääntöisesti havaijilaiset, jotka täyttivät uuden perustuslain määrämät reunaehdot poliittiseen osallistumiseen, perustivat oman puolueensa nimeltä Kansallinen reformipuolue.[11]
Vuonna 1883 Lili‘uokalani pyrki perumaan pistinperustuslain uudella perustuslailla, mutta plantaasinomistajat, jotka olivat tässä vaiheessa järjestäytyneet ns. Turvallisuuskomiteaksi, syöksivät kuningattaren vallasta ja alkoivat suunnitella Havaijin liittämistä osaksi Yhdysvaltoja.[1]
Lähteet
- The dark history of the overthrow of Hawaii - Sydney Iaukea TED-Ed. 17.2.2022. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
- The Bayonet Constitution PBS LearningMedia. 2022. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
- ‘Bayonet Constitution’ takes Native Hawaiians’ rights - Timeline Native Voices. 2022. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
- Lorrin A. Thurston | American politician Encyclopædia Britannica. 2022. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
- History The Kingdom of Hawaiʻi. 2022. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
- How Jon Van Dyke Analyzed the Hawaiian Constitutions of 1840-1893 University of Hawaiʻi School of Law Library. 2022. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
- Hawai‘i's Constitutions – 1839 to 1894 (s. 6–7) University of Hawaii‘i at Mānoa. 2022. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
- Bayonet Constitution alohahawaiionipaa.org. 2022. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
- David W. Forbes: Hawaiian National Bibliography, 1780-1900: Volume 4: 1881-1900. University of Hawaii Press, 2003-02-28. ISBN 978-0-8248-2636-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.10.2022). (englanniksi)
- Robert W. Wilcox (s. 102–111) Govinfo.gov. 2022. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
- Hawaii | US House of Representatives: History, Art & Archives Office of the Historian. 2022. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)