Pissis

Pissis on slangin tai puhekielen sana, jota käytetään korostetun itsetietoisesti käyttäytyvistä ja provosoivasti pukeutuvista teini-ikäisistä tytöistä.[2] Pissis eli pissaliisa[3][4] liitetään stereotyyppisesti erityisesti pinnallisiin teinityttöihin, joiden elämäntapaan kuuluvat suosittu listamusiikki, merkkivaatteet ja itsetietoinen käytös.[5][6][7] Sana pissaliisa on tunnettu jo 1960-luvulla: se mainitaan Hannu Salaman vuonna 1967 ilmestyneessä kirjassa Minä, Olli ja Orvokki.[8] Pissis-sanan rinnalle on tullut myös sana lissu.[1] Pojille vastaava nimitys on pissalauri, ”fruittari”, pissalasse tai pissalassi (lassis), mutta nämä ovat paljon harvinaisempia kuin vastaavat tytöistä käytetyt sanat.[3][9]

Pissisten ihanteena pidetty Paris Hilton.[1]

Kansanetymologian mukaan sana pissis viittaisi julkisella paikalla virtsaamiseen.[4] Helsingin slangia tutkinut suomen kielen professori Heikki Paunonen kirjoittaa Virittäjässä, että yhteys saattaa kuitenkin olla näennäinen ja rinnakkaiseksi sopisi paremmin ’tyhmää’ tarkoittava sana kusipää.[10]

Pissismuoti

Pissiksiksi on sanottu 12–17-vuotiaita tyttöjä,[11] jotka ovat arvostelevia ja muotitietoisia kuluttajia.[12] Pissismuodin ulkoisiin tuntomerkkeihin kuuluvat vahva meikki[4], laitetut hiukset,[7] kireät merkkifarkut[3] ja muut merkkivaatteet.[5] Pissiksen stereotypiassa tunnusomaista on runsas kevyen alkoholin (yleensä makean siiderin) juominen[3] ja humalassa itkeminen[4].

Nanna Aito-Ihkulan vuonna 2007 ilmestyneessä Pissismin vaaleanpunaisessa kirjassa on annettu ohjeita, joiden mukaan pissiksen tulee käyttäytyä.[13] Tärkeimmiksi pissiksen ominaisuuksiksi hän nostaa ulkonäön, kielen, tavat ja asenteen. Lisäksi pissiksen tulee käyttää puhuessaan jatkuvasti vittu-sanaa ja heittää väliin ”ihqdaa”. Keskeistä on myös ”angstinen” asenne jokaiseen asiaan. Pissisten ihanteeksi Aito-Ihkula nostaa yhdysvaltalaisen laulajan, näyttelijän ja mallin Paris Hiltonin.[1] Aito-Ihkulan mukaan parasta pissismissä on se, että voi hyvällä omallatunnolla irrottautua arjesta ja tehdä ”greizejä” juttuja.[14]

Tulkintoja

Naistutkija Sari Näreen mukaan pissikset pyrkivät pukeutumisellaan ja käyttäytymisellään korostamaan aikuismaisia piirteitään äärimmäisyyksiin asti ja vielä sen ylikin.[7] Pissismiksi kutsuttua ilmiötä on pidetty myös tyttöjen omana campina, ja Näreen mukaan siinä on kyse tyttöjen itseironiasta ja suojautumiskeinosta. Näreen ja tyttökulttuureja tutkineen Jaana Lähteenmaan mukaan buumin alussa kyseessä oli mahdollisesti halu miellyttää poikia ja esittää ihanteiden mukaista seksikästä naista, esimerkiksi Pamela Andersonia. He esimerkiksi käyttävät paljastavia paitoja sekä lyhyitä hameita. Tutkijat ovat nähneet ilmiössä myös tahallista ärsyttämistä sekä kapinointia, ja Näre pitää myönteisenä sitä, että sorretut tytöt ryhtyvät itse karnevalisoimaan omaa asemaansa.[7]

Muodin tyylikkäänä kokevat pitävät pissistä haukkumasanana.[7] Jaana Lähteenmaan mukaan sanan ”pissis” käyttö haukkumasanana kertoo myös nuorten alkoholikulttuurin muutoksesta ja siitä, että alkoholia käyttäviin tyttöihin on alettu kohdistaa halveksuntaa.[15]

Musiikissa

Oululainen tyttöduo Lissut levytti vuonna 2007 kappaleen ”Pissikset”, joka on julkaistu samannimisenä singlenä sekä heidän esikoisalbumillaan Lissut vuodelta 2008.[9]

Katso myös

Lähteet
  1. Linnusmaa, Miia: Roolin vetäjän tuska ja ihqudaah! 30.4.2007. MTV3 Internet/Helmi: MTV3. Viitattu 8.9.2008.
  2. MOT Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy. Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja 166. ISBN 978-952-5446-68-5
  3. Ahola, Merituuli: Ait0 ja 100 % pissis. Ylioppilaslehti, 2004, nro 6. Artikkelin verkkoversio.
  4. Ulkoasiainministeriö: ”Pissikset” saivat palstatilaa Viron mediassa 4.5.2005. Suomen suurlähetystö, Tokio. Viitattu 14.7.2010.
  5. Hinkkanen, Annika ym.: Pissismikusetusta. Voima, 2007, nro 4. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Heinikoski, Joona ym.: Mikä ihmeen pissis? (Peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten laatima lyhyt katsaus pissismin olemukseen) Helsingin Sanomat, 21.11.2004, s. D7.
  7. Särkkä, Tutta: Pissiskapina: Leviääkö kapina koko Suomeen. Seura, 6/2005.
  8. Salama, Hannu: Minä, Olli ja Orvokki (1967), luvun 2 viimeiset sivut.
  9. Lissut tähtäävät räväkkään kesähittiin 31.5.2007. Kaleva. Arkistoitu 2.9.2009. Viitattu 8.9.2008.
  10. Paunonen, Heikki: Synonymia Helsingin slangissa. Virittäjä, 2006, nro 3/06, s. 336–364. Helsinki: Kotikielen seura. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 11.9.2008.
  11. Kysy mitä vain 30.4.2007. Helsingin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 3.9.2009. Viitattu 8.9.2008.
  12. Jaatinen, Nina: Lökäpöksyt ja pissikset kriittisiä kuluttajia Turun sanomat. 20.5.2006. Viitattu 8.9.2008. [vanhentunut linkki]
  13. Aito-Ihkula, Nanna: Pissismin vaaleanpunainen kirja. Helsinki: 13 Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-5702-00-2. Verkkosivut. (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. Vaajoensuu, Sanna: Se parhaiten pissii joka viimeksi pissii Turun sanomat. 19.5.2007. Viitattu 8.9.2008. [vanhentunut linkki]
  15. Uusi-Rintakoski, Jarmo: Nuorisotutkija Jaana Lähteenmaa: ”Täysraittius on nostettava vaihtoehdoksi” (PDF) (Raittiuden Ystävien ja sen jäsenliittojen tiedotuslehti) Ystävien kesken. 4/2004. Viitattu 8.9.2008.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.