Pinseri (koirarotu)

Pinseri on ulkomuodoltaan neliömäinen keskikokoinen koira. Säkäkorkeus on 45–50 cm. Pinserin turkki on lyhyt ja karva on tiivistä. Suomessa sallitut värit ovat yksivärinen saksanhirvenpunainen (punaruskeasta tummaan punaruskeaan) ja musta punaisin merkein (black & tan).[3] Pinserin korvat ovat eteenpäin taittuneet. Aikaisemmin korvat ja häntä typistettiin.

• 
  Punainen
• 
  Black & tan

Pinsereitten harvinainen väri on suklaanruskea punaisin merkein, joka ei ole FCI:n eikä SKL:n tunnustama. Alun perin rodussa esiintyi lukuisa määrä eri värejä, jotka Saksassa on sitten yksi toisensa jälkeen kielletty.

Luonteeltaan pinseri on eloisa, ystävällinen, vilkas ja tarkkaavainen, erittäin mukavuudenhaluinen ja lämpöä rakastava. Useimmat pinserit inhoavat kylmää ilmaa ja sadetta ja vanhemmiten nukkuvat mieluiten pitkään aamulla. Siltä löytyy myös vahtimis- ja riistaviettiä. Pinseri ei ole herkkähaukkuinen. Pinserien luonteissa esiintyy kuitenkin melko laajaa vaihtelua, osittain siksi että se on erittäin herkkä ympäristövaikutteille ja sen pentuajan kokemuksilla ja kohtelulla on huomattava merkitys aikuisen koiran luonteen kehittymisessä.

Pinseri on suhteellisen terve rotu. Silmäsairauksista pinsereillä esiintyy perinnöllistä harmaakaihia (HC) ja PHTVL/PHPV:a. Jonkin verran esiintyy lievää lonkkaniveldysplasiaa (C-lonkat), joka ei rodun terveen rakenteen vuoksi aiheuta koiralle ongelmia. Pinsereille tyypillisiä vaivoja ovat rokotusreaktiot ja iho-ongelmat.

Pinserin pentuja

Pinserin koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä. Pinseri oppii nopeasti mutta ei ole kovin miellyttämisenhaluinen, ja sen koulutus vaatii oikean motivointitavan löytämistä. Nykyiset pinserit sopivat erinomaisesti agilityyn, ja kärsivällinen omistaja saa oppivaisesta pinseristä myös hyvän TOKO- tai palveluskoiran. Pinserit menettivät palveluskoirarodun kilpailuoikeudet vuoden 2007 alusta.

Pinseri kuuluu vanhimpien saksalaisten rotujen joukkoon, ja se tunnetaan sekä dobermannin että kääpiöpinserin kantarotuna.[2] Alun perin pinseri ja snautseri olivat sama rotu eli lyhyt- ja karkeakarvainen pinseri. Sittemmin rodut eriytettiin keinotekoisesti ja valittiin muutama sallittu väri kummallekin karvanlaadulle, mikä kavensi rotujen jalostuspohjaa huomattavasti. Alun perin pinserien väriskaala oli laajempi, ja niitä tavattiin niin black & tan -värisinä ja punaisina kuin myös pippuri ja suola -värisinä (nykyinen sveitsinpinseri), siniharmaina ja mustina.[3] Saksalaisissa koirakirjoissa pinseri mainitaan jo vuonna 1880[3], ja Saksan Koirarotujen yhdistys julkaisi ensimmäisen seikkaperäisen rotumääritelmän vuonna 1881. Vuosisatojen ajan pinsereitä käytettiin Saksassa rotta- ja tallikoirina. Rotu oli kuolla sukupuuttoon toisen maailmansodan aikana, mutta se saatiin kuitenkin pelastettua muutamien sodasta selvinneiden yksilöiden ja suurikokoisten kääpiöpinsereiden avulla. Pinseri ei ole sen jälkeen levinnyt vielä laajalle. Rotua on pyritty jalostamaan snautseri- ja dobermanniristeytyksillä, mikä on parantanut kannan terveyttä.

• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
• KoiraNet (Suomen Kennelliiton jalostustietokanta)
• Pinserit ry