Pinkkipesu

Pinkkipesu tai pinkwashing tai sateenkaaripesu on termi, jolla kuvataan valtioiden tai yritysten tapaa esittää itsensä LGBT-ystävällisinä vain omaa imagoaan kohottaakseen. Pehmeän vaikuttamisen on tarkoitus esittää tahot suvaitsevina ja nykyaikaisina, vaikka teot jäisivät vain mainonnan ja retoriikan tasolle.

Yhdysvallat

Yhdysvalloissa Obaman hallintoa on syytetty pinkkipesusta. Kriitikoiden mukaan pinkkipesun varjolla pyrittiin viemään huomio pois politiikan ongelmakohdista, kuten miljoonien paperittomien maahanmuuttajien karkottamisesta sekä siitä, ettei terrorismin vastaisen sodan varjolla tehtyjä ihmisoikeusrikkomuksia tuomittu.[1]

Israel
Queer-anarkistinen kollektiivi Mashpritzot järjesti die-in-protestin vastalauseena Israelin pinkkipesulle.

Israelin on kritisoitu julkisuusdiplomatiassaan hyödyntävän pinkkipesua edistääkseen imagoaan "uudenaikaisena demokratiana", "turvallisena ja varmana sijoituskohteena" sekä "auringon ja hiekkarantojen turistikohteena". [2] Ulkoministeriön on uutisoitu tukeneen erilaisia LGBT-kampanjoita torjuakseen kielteisiä stereotypioita, joita monilla liberaaleilla amerikkalaisilla ja eurooppalaisilla on Israelista.[3] Pinkkipesun avulla Israel on pyrkinyt oikeuttamaan miehitystään, hallituksen korostaessa LGBT-oikeuksien toteutuvan paremmin Israelissa kuin miehitetyssä Palestinassa.[4] Israelin retoriikka jättääkin yleensä mainitsematta palestiinalaiset sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavat järjestöt.[5] Suvaitsevaisuuttaan korostamalla Israelin on nähty pyrkivän vetämään huomio pois sen palestiinalaisia kohtaan tekemistään ihmisoikeusrikkomuksista.[6][7]

Suomi

Suomessa Pride-viikon aikana monet yritykset liputtavat sateenkaarilippua, mutta eivät tee konkreettisia tekoja sateenkaari-ihmisten, oikeuksien ja yhteisöjen eteen.[8] Pinkkipesusta on syytetty myös esimerkiksi Helsinki Priden yhteistyökumppaneita, kuten kokoomusta, kirkkoa ja poliisia.[9][10]

Lähteet
  1. Omar G. Encarnación: Trump and Gay Rights Foreign Affairs. 13.2.2017. Viitattu 7.4.2020.
  2. Avraham, Eli. (2009), "Marketing and managing nation branding during prolonged crisis: The case of Israel". Vol. 5, 3, pp. 202–212.
  3. Tovah Lazaroff: Foreign Ministry promoting Gay Israel Jerusalem Post. 26.10.2006. Viitattu 7.4.2020.
  4. Jasbir Puar: Israel's gay propaganda war Guardian. 1.7.2010. Viitattu 7.4.2020.
  5. Milja Rämö: Euroviisut antavat Israelille laajan tilan maabrändäykselle Ulkopolitist. 23.5.2018. Viitattu 7.4.2020.
  6. Morten Berthelsen: 'Stop Using Palestinian Gays to Whitewash Israel's Image' Haaretz. 01.10.2009. Viitattu 7.4.2020.
  7. David Kaufman: Is Israel Using Gay Rights to Excuse Its Policy on Palestine? Time. 13.5.2011. Viitattu 7.4.2020.
  8. Nyt.fi | ”Hyvä asia, mutta emme halua leimautua” – Yritykset osallistuvat innolla Prideen, mutta samalla se on pinkkipesun juhlaa, sanoo Hannu Medina Helsingin Sanomat. 27.6.2019. Viitattu 30.6.2021.
  9. Tämä poliisi osallistuu Helsinki Pride -kulkueeseen eikä se suinkaan miellytä kaikkia – osa aktivisteista haukkuu eleen ”pinkkipesuksi” Helsingin Sanomat. 30.6.2017. Viitattu 30.6.2021.
  10. Uusisilta: Pride-kuukausi ei takaa sitä, että suuryritys on ystäväsi – myös kirkko syyllistyi pinkkipesuun www.kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 30.6.2021.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.