Pink Fairies

Pink Fairies on 1970-luvun alkupuolella toiminut brittiläinen rockyhtye. Yhtye julkaisi kolme albumia vuosina 1971–1973 ja nautti suurta suosiota underground-piireissä[1]. Pink Fairies esiintyi usein yhdessä Hawkwindin kanssa ja soitti monissa hyväntekeväisyys- ja ilmaiskonserteissa (tämä yhdistelmä tunnettiin nimellä Pinkwind). Yhteiskunnallisten asenteidensa ja suoraviivaisen soittonsa perusteella Pink Fairiesia on pidetty myös punkrockin edelläkävijänä[2].

Pink Fairies

Yhtyeen laulaja Ruisrockissa vuonna 1971.
Tiedot
Toiminnassa 1970–1975, 1976, 1987
Tyylilaji rock, underground
Kotipaikka Iso-Britannia
Laulukieli englanti
Jäsenet

Twink, rummut, laulu
Paul Rudolph, kitara, laulu
Duncan Sanderson, basso, laulu
Russell Hunter, rummut

Levy-yhtiö

Polydor Records

Historia

Pink Fairies perustettiin vuonna 1970, jolloin Mick Farrenin Deviants-yhtyeessä soittaneet Paul Rudolph (kitara), Duncan Sanderson (basso, laulu) ja Russell Hunter (rummut) liittyivät yhteen rumpali-vokalisti John ”Twink” Alderin kanssa. Ensimmäinen single ”The Snake” / ”Do It” julkaistiin vuonna 1971 ja debyyttialbumi Never Never Land samana vuonna. Albumi menestyi vaihtoehtolistoilla hyvin ja sillä on edelleen kulttimaine. Albumin julkaisun jälkeen yhtye lähti kiertueelle esiintyen muun muassa Glastonburyn festivaaleilla kesäkuussa 1971. Twink erosi pian tämän esiintymisen jälkeen vedoten henkilökohtaisiin syihin[3]. Yhtye jatkoi kolmimiehisenä. Vuoden 1971 elokuussa Pink Fairies esiintyi Suomessa Ruisrock-festivaaleilla. Kyseinen esiintyminen on julkaistu CD:nä vuonna 2008 nimellä Finland Freakout 1971.

Seuraava albumi What a Bunch of Sweeties julkaistiin heinäkuussa 1972. Albumi oli hivenen monipuolisempi ja kokeilevampi kuin edeltäjänsä, sisältäen toki myös yhtyeen keikoilta tuttua jammailu-henkisyyttä. Albumi nousi Britannian listalle top-50:een. Yhtyettä kuitenkin kohtasi takaisku, kun kitaristi Paul Rudolph päätti erota (hän liittyi myöhemmin Hawkwindin basistiksi). Tilalle otettiin David Bowien kanssa työskennellyt Mick Wayne. Uusi kokoonpano nauhoitti ja julkaisi singlen ”Well, Well, Well” / ”Hold On”. Sanderson ja Hunter eivät olleet tyytyväisiä Waynen panokseen ja ideoihin ja niinpä kokoonpanoa täydennettiin ottamalla mukaan UFO:ssa jonkin aikaa soittanut kitaristi Larry Wallis. Nelimiehinen kokoonpano jäi lyhytikäiseksi kun Wayne erotettiin lopullisesti yhtyeestä.[4]

Kolmimiehinen (Wallis, Sanderson, Hunter) Pink Fairies julkaisi vuonna 1973 Kings of Oblivion -albumin. Albumi sisälsi enemmän suoraviivaisempia kitararock-kappaleita verrattuna aiempiin albumeihin. Pääasiallisena säveltäjänä toimi Wallis. Yhtye lähti kiertueelle, mutta hajosi melko pian musiikillisiin erimielisyyksiin ja henkilökohtaisiin ongelmiin[4]. Larry Wallis oli halunnut soittaa suorempaa rockia, kun taas Sanderson ja Hunter halusivat soittaa pitkiä jammailuun perustuvia kappaleita. Vuonna 1975 pidettiin vielä jäähyväiskonsertti kaikkien yhtyeessä olleiden jäsenien osallistuessa. Osa konsertista julkaistiin myöhemmin lp-levynä Live at the Roundhouse 1975.

Hajoamisen jälkeen Pink Fairies on aktivoitunut pariin otteeseen. Vuonna 1976 samaan studioon sattuneet Wallis, Hunter, Sanderson ja kitaristi Martin Stone levyttivät punkrockiin erikoistuneelle levy-yhtiö Stiffille singlen ”Between the Lines” / ”Spoiling for a Fight”. 1982 Wallis, Sanderson ja rumpali George Butler julkaisivat kuusi kappaletta sisältävän albumin Previously Unreleased levy-yhtiön päätöksellä nimellä Pink Fairies, vaikka alun perin kyseessä oli Larry Wallisin sooloprojekti[5]. Vuonna 1987 Acid Daze -festivaaleilla lavalle nousi Pink Fairies kokoonpanonaan Wallis, Sanderson, Hunter ja Twink sekä kitaristi Andy Colqhoun. Kokoonpano teki samana vuonna albumin Kill ’Em and Eat ’Em (Demon Records). Sittemmin Twink on julkaissut 1990-luvulla kaksi albumia Pink Fairies -nimen alla.

2000-luvun alkupuolella Pink Fairiesin kolme ensimmäistä albumia julkaistiin digitaalisesti remasteroituna ja bonuskappalein varustettuina. Japanilainen levy-yhtiö Captain Trip julkaisi vuonna 2005 livetaltioinnin Chinese Cowboys vuonna 1987 tehdyistä reunion-konserteista. Helmikuussa 2007 Pink Fairiesin oli tarkoitus nousta lavalle Lontoon Roundhousessa, mutta keikka peruuntui Larry Wallisin sairastuttua[6].

Muusikot
  • John ”Twink” Alder: rummut, laulu 1970–1972
  • Paul Rudolph: kitara 1970–1972
  • Duncan Sanderson: basso, laulu 1970–1973
  • Russell Hunter: rummut 1970–1973
  • Mick Wayne: kitara, laulu 1972
  • Larry Wallis: kitara, laulu 1972–1973
  • Martin Stone: kitara 1976
  • Andy Colqhoun: kitara, laulu 1987

Diskografia

Albumit

Muut kokoelma- ja livealbumit

Singlet

  • "The Snake" / "Do It" 1971
  • "I Saw Her Standing There" / "The Pigs of Uranus" 1972
  • "Well, Well, Well" / "Hold On" 1972
  • "Between the Lines" / "Spoiling for a Fight" 1976
  • "Do It '77" 1977 (nimellä Twink and the Fairies)

Kirjallisuutta
  • Rich Deakin: Keep it Together! Cosmic Boogie with the Deviants and Pink Fairies (2007)

Lähteet
  1. Pink Fairies-artikkeli Ylen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Pink Fairies-artikkeli Punk77-sivustolla
  3. Soundi-lehden Pink Fairies-artikkeli 1983
  4. Larry Wallisin kotisivut – Bio/Bandography – Pink Fairies
  5. Pink Fairies-artikkeli Mercurymoon-sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Larry Wallisin kotisivut - What's New

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.