Pilkku

Suomen kielessä pilkulla on monta tehtävää:

• Pilkku erottaa pää- ja sivulauseen:

Jäin kotiin, koska ulkona oli myrsky.

• Kaksi rinnasteista päälausetta erotetaan toisistaan pilkulla, mikäli niillä ei ole yhteistä lauseenjäsentä:

Maija osti marsun, ja Piia söi jäätelöä. (Maija ja Piia ovat eri subjektit eli tekijät.)

Aamulla Maija osti marsun ja Piia söi jäätelöä. (Lauseissa on yhteinen adverbiaali, vaikka subjektit ovatkin eri.)

Pekka luki uusinta sanomalehteä ja sai mainion oivalluksen. (Lauseilla on sama subjekti eli Pekka.)

• Epäsuora kysymyslause erotetaan päälauseesta pilkulla:

Hän kysyi, pidinkö omenapiirakasta.

• Jos päälauseen keskellä on sivulause, se erotetaan pilkuilla:

Irmeli, joka omistaa elefantin, on todella tyly.

• Pilkku erottaa rinnasteiset adjektiivit:[1]

Hänen pitäisi ostaa uusi, tyylikäs auto.

Hänen pitäisi ostaa uusi tyylikäs auto. (Hänellä oli jo entuudestaan tyylikäs auto, mutta hän haluaa uuden.)

• Pilkku erottaa listan jäsenet toisistaan:

Tuo kaupasta kahvia, sokeria ja siirappia.

• Pilkulla erotetaan lukuilmausten kokonaisluku- ja desimaaliosa toisistaan:

3,141 (kolme ja sataneljäkymmentäyksi tuhannesosaa)

Englannin kielessä pilkku on tuhansien erotin; esimerkiksi miljoonan dollarin vauva on 1,000,000 dollar baby. Suomen kielessä pilkkua ei käytetä tuhansien erottimena, sillä pilkkua käytetään Suomessa luvuissa jo desimaalierottimena.

Tietokoneissa pilkku koodataan eri merkistöissä seuraaville arvoille:

ASCII

0x2C

Unicode

U+002

• Kielitoimisto, ks. ”Usein esitettyjä kysymyksiä”