Pikkutalvio

Pikkutalvio (Vinca minor) on oleanterikasveihin (Apocynaceae) kuuluva koristekasvi, jota on käytetty myös rohdoskasvina muun muassa angiinan hoitoon. Sisältää runsaasti alkaloideja, muun muassa vinkamiinia ja vinkristiinia. Kasvi on myrkyllinen.[1]

Pikkutalvio
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Gentianales
Heimo: Oleanterikasvit Apocynaceae
Suku: Talviot Vinca
Laji: minor
Kaksiosainen nimi

Vinca minor
L.
Katso myös

  Pikkutalvio Wikispeciesissä
  Pikkutalvio Commonsissa

Ulkonäkö

Pikkutalvio on monivuotinen maanpeitekasvi, joka muodostaa mattomaisia, ainavihantia kasvustoja. Sen korkeus on 10–30 cm. Varret ovat rentoja sekä helposti maahan juurtuvia. Lehdet ovat kiiltäviä, soikeita, pyöreä- tai kiilatyvisiä, ehytlaitaisia ja kaljuja. Lehtiasento on yleensä vastakkainen. Lehdet talvehtivat. Kukat muodostuvat lehtihankoihin. Viisiterälehtiset kukat ovat siniset, joskus violetit, punaiset tai valkoiset ja halkaisijaltaan noin 2–3 cm. Terälehdet ovat vinon tylppiä. Kaljuja verholehtiä on viisi. Heteitä on viisi. Emiö on yhdislehtinen, kaksivartaloinen ja yksiluottinen. Pikkutalvio kukkii touko-kesäkuussa.[2][3]

Kasvupaikka ja lisääminen

Pikkutalvio viihtyy parhaiten varjossa tai puolivarjossa, esimerkiksi puiden ja pensaiden alla, ja ei siedä kovaa auringonpaistetta.[3] Kasvualustaksi sopii kuohkea ja ravinteikas puutarhamulta. Pikkutalvio leviää helposti kasvullisesti, ja Suomessa sitä tavataankin usein villiytyneenä kaupunkimetsiköissä, joutomailla ja tienvarsilla.[4] Pikkutalvio on helppohoitoinen ja pitää puolensa muita kasveja vastaan villiintyneessäkin puutarhassa.[2] Kasvia voidaan lisätä pistokkaista juurruttamalla sekä jakamalla tai rönsyjä erottamalla.[1]

Lähteet
  • Antti Riikonen: Suomalainen puutarhakäsikirja. 4. painos. Hämeenlinna: Karisto Oy, 2003. ISBN 951-0-25289-1.
  • Alanko, Hämäläinen-Forslund, Kahila, Miettinen, Tegel & Vainio: Kaunis koristetarha. 4. painos. Porvoo: WSOY, 2004. ISBN 951-0-23700-0.
  • Bo Mossberg ja Lennart Stenberg, kääntäneet Seppo Vuokko ja Henry Väre: Suuri Pohjolan kasvio. Tammi Kustannusosakeyhtiö, 2005. ISBN 951-31-2924-1.

Viitteet
  1. Puutarha.net: Pikkutalvio Vinca minor puutarha.net. Viitattu 2.11.2017.
  2. Luontoportti: Pikkutalvio (Vinca minor) luontoportti.com. Viitattu 2.11.2017.
  3. Arboretum Mustila: Vinca minor - pikkutalvio mustila.fi. Arkistoitu 29.8.2017. Viitattu 02.11.2017.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Pikkutalvion (Vinca minor) levinneisyys Suomessa Viitattu 2.11.2017.

    Kuvia

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.