Pikkukiuru

Pikkukiuru
Uhanalaisuusluokitus
	Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Varpuslinnut Passeriformes
Heimo:	Kiurut Alaudidae
Suku:	Pikkukiurut Alaudala
Laji:	rufescens
Kaksiosainen nimi
	Alaudala rufescens ; (Vieillot, 1820)
Synonyymit
	Calandrella rufescens
Alalajit
	Alaudala rufescens rufescens; Alaudala rufescens polatzeki; Alaudala rufescens apetzii; Alaudala rufescens minor; Alaudala rufescens nicolli; Alaudala rufescens pseudobaetica; Alaudala rufescens heinei; Alaudala rufescens aharonii; Alaudala rufescens persica; Alaudala rufescens leucophaea;
Katso myös
	Pikkukiuru Wikispeciesissä; Pikkukiuru Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Pikkukiuru (Alaudala rufescens) on kiurua muistuttava pieni varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on 13–14,5 cm ja paino 17–22 g. Puvultaan se muistuttaa pientä kiurua, mutta nokka on lyhyt ja tukeva. Kiurun tavoin se voi nostaa päälaen höyhenensä töyhdöksi. Koiras laulaa lennossa. Sukupuolet ovat samanvärisiä.

Esiintyminen

Euroopassa laji esiintyy vain osissa Espanjaa, Romaniaa ja Ukrainaa sekä Kaukasuksella. Euroopan populaation koko on 3,1–8 miljoonaa yksilöä. Euroopan ulkopuolella laji esiintyy Turkista itään kapeahkona vyöhykkeenä läpi Aasian Koreaan saakka, Pohjois-Afrikassa ja Kanariansaarilla. Lajista tunnetaan noin 10 alalajia. Se on paikkalintu esiintymisalueen länsiosissa ja muuttolintu alueen itäosissa.[2]

Suomessa pikkukiuru on tavattu kolmasti vuoden 2006 loppuun mennessä: Turku 18. marraskuuta 1962, Järvenpää 16. tammikuuta–1. helmikuuta 1975 ja Hailuoto 25.–26. syyskuuta 2004.[3]

Elinympäristö

Arot, suola-aavikot ja muut matalakasvustoiset avomaat. Pesimäajan jälkeen pikkukiurut liikkuvat parvissa, joissa voi joskus olla jopa 2 000 yksilöä. Suurimmat parvet tavataan juomapaikoilla ja siellä, missä siemenravintoa on tarjolla runsaasti.[2]

Lisääntyminen

Alaudala rufescens minor

Pesä on maassa mättäässä tai kasvillisuuden suojassa. Munia on 2–5, tavallisimmin 3 tai 4, joita naaras enimmäkseen hautoo. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka jättävät pesän lentokyvyttöminä noin 9 päivän ikäisinä.[2]

Ravinto

Siemensyöjä, joka kesäaikaan syö pääasiassa hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia.[2]

Lähteet

BirdLife International: Alaudala rufescens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

Lampolahti, Janne 1985: Pikkukiuru Calandrella rufescens* tavattu Porissa. – Lintumies 6.1985 s. 312. LYL.
Pikkukiuru Lintukuva-verkkopalvelussa

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[IUCN-1] BirdLife International: Alaudala rufescens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)

[cramp-2] Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.

[3] Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)