Pikku Kakkonen

Yle TV2:n lastentoimituksessa oli suunniteltu pitkään, että televisioon tarvittaisiin makasiinityyppinen lastenohjelma. Ohjelman suunnitteluun kysyttiin mielipidettä Kouluhallituksella, joka kertoi että ohjelma ei saisi olla pelkästään viihdettä, vaan sen pitäisi olla myös opettavainen. Suunnittelutyön valmistuttua lastentoimituksen päällikkö Pertti Nättilä esitti ohjelmaidean TV2:n johtajalle Pertti Paloheimolle, joka antoi rahoituksen ohjelman tekoon. Ohjelman nimeksi päätetään Pikku Kakkonen.[1] Lastenohjelmien toimituksen neljän toimittajan Marja-Liisa Viinikaisen, Maija Koivulan, Lauri Niemelän ja Päivi Lattusen tehtäväksi tuli toimittaa omatuottoiset sekä ostetut pikkuohjelmat eheään makasiinimuotoon, jonka juontaja kokosi yhteen. Apuna juontojen rakentelussa oli lastentarhanopettaja Marja-Leena Mannilan luoma esikouluopetusta noudatteleva aihekaavio. Tämä lienee syynä edellä mainittuun erheelliseen tietoon yhteydenotosta Kouluhallitukseen, mitä ei siis tietenkään tarvittu.^lähde?

Pikku Kakkosen ensimmäiseksi juontajaksi valittiin Pekka Salo. Ensimmäinen ohjelma esitettiin 11. tammikuuta 1977. Ohjelmaa esitettiin kolmena arkipäivänä viikossa: tiistaisin, keskiviikkoisin, ja torstaisin, ja kaikki viikon ohjelmat kuvattiin samalla kertaa tiukassa aikataulussa. Ohjelmassa juontaja Salo istui ison videokoneen vieressä ja pisti juontojen välillä videot pyörimään. Salo sai ensimmäisen ohjelman jälkeen kritiikkiä Tampereen murteen käytöstä puheessaan. Ensimmäissä nauhoituksissa Salo soitti myös kitaraa, vaikka hän ei sitä osannut alun perin soittaa ollenkaan. Salon vaimo Maija opetti häntä soittamaan muutaman soinnun.[1] Ensimmäisen Pikku Kakkosen ohjasi Lauri Niemelä.^lähde?

Pikku Kakkosen historian aikana on käytetty kolmea erilaista tunnuskuvaa (tunnusmusiikki on aina ollut sama melodia). Vuosina 1977–1979 tunnuksessa hyppivät palaset muodostivat kakkosen. Toisessa tunnuksessa väreinä oli keltainen ja oranssi, siinä kakkonen muodostuu erilaisista paloista. Tämä tunnus nähtiin televisiossa ensimmäistä kertaa 4. syyskuuta 1979. Ohjelmassa on 25. lokakuuta 1983 alkaen esitetty Camilla Mickwitzin luomaa alkutunnusta, jossa erilaiset oliot ja kuviot muodostavat numeron kaksi.[5] Tunnusta on käytetty tähän päivään asti, ja siitä on tullut ohjelman tavaramerkki.[8] Tunnuksen hahmot esiintyvät myös Varokaa heikkoa jäätä -tietoiskussa, joka valmistui vuonna 1986 Marja-Liisa Hiedan toimittamana ja Jukka Siikavireen säveltämänä. Siikavire lausui myös karhun varoituksen.^lähde?

Pikku Kakkosen tunnusmusiikin sävelsi Timo Ruottinen, jonka käsialaa on myös Pikku Kakkosen postin tunnuslaulu. Postilaulun toteutti Risto Hiltunen tyttärineen ja laulamassa olivat Pirin ja Merin lisäksi myös Heli ja Satu Rusanen[9]. 7. marraskuuta 1994 tunnus vaihdettiin pala-animaatiotunnuksesta tietokoneella tehdyksi ja 23. joulukuuta 1997 tunnusmusiikin sovitus vaihtui nykyiseen, akustisesta versiosta elektroniseksi.^lähde?

Pikku Kakkosessa on vuosien aikana ollut useita juontajia. Ensimmäinen juontaja oli Pekka Salo. Pikku Kakkosta ovat ohjelman historian aikana juontaneet seuraavat juontajat (järjestys satunnainen): Eila Roine (vuodesta 1996 alkaen 11. syys­kuuta 2013 saakka), Pekka Laru, Anna-Liisa Kirsi (Ansku), Pertti Nättilä (Ransu), Jukka Nurminen, Olli Mononen, Jyrki Laaksonen, Silja Sillanpää, Veera Degerholm, Siina Hirvonen, Jukka Rautiainen (Junne), Tapio Holappa, Päivi Portaankorva, Pirkko-Liisa Tikka (Nalle), Maija Salo (Molla), Marita Porrassalmi, Sohvi Sirkesalo, Janne Mäkinen, Ilkka Herkman, Karoliina Vanne (Nalle), Minna Rinne-Laturi, Mari Pöytälaakso, Ari Myllyselkä, Rami Saarijärvi, Anna Riihimäki, Anu Tuomi-Nikula, Neponen, Lotta Riihimäki, Satu Sopanen, Lassi Jämsä, Kaisla Saarinen, Riku Karvakuono, Jaakko Väisänen, Tuomo Rannankari, Iina Suominen, Senja Meriläinen, Susanna Volanto ja Yasmin Ahsanullah.^lähde?