Pikkukajava

Pää ja vartalo ovat valkoiset, selkä ja siivet harmaat. Nuorten yksilöiden siivenkärjet ovat mustat. Nokka on keltainen ja jalat mustat.[2] Nuori yksilö muistuttaa väritykseltään nuorta pikkulokkia.^lähde? Pikkukajavalla on kolme varvasta, kun taas muilla lokeilla on neljä varvasta. Suomessa kutsuttiin pikkukajavaa ennen ”kolmevarvaslokiksi”^lähde?, ruotsiksi pikkukajavaa kutsutaan edelleen kolmevarvaslokiksi (tretåig mås).

Pikkukajavia esiintyy lähinnä Pohjois-Atlantilla Kanada Nova Scotiasta ja Yhdysvaltain Uudesta-Englannista, Grönlannin kautta Euroopan länsi- ja pohjoisosiin sekä Taimyrin niemimaalla ja Severnaja Zemljalla. Tyynen valtameren pohjoisosissa se pesii Siperian koillisosissa, Kamtšatkan niemimaalla, Kuriileilla ja Alaskassa. Atlantin yksilöt talvehtivat Sargassomerellä ja Afrikan länsirannikolla. Tyynenmeren yksilöt puolestaan Itä-Kiinan merellä ja Meksikon luoteisosissa.[1]

Laji harhautuu silloin tällöin Suomeenkin. Suomessa säännöllinen mutta vähälukuinen läpimuuttaja keväällä huhti-toukokuussa ja syksyllä erityisesti loka-marraskuussa. Suomen pesimälinnustoon pikkukajava kuului 1920–1944 Petsamon ollessa Suomella.^lähde?

Pikkukajavat pyrkivät pesimään joka vuosi samassa paikassa. Pikkukajavaurokset saapuvat pesäpaikalle ennen naarasta valloittaakseen paikan itselleen. Naaraiden saapuessa urokset kosiskelevat niitä. Monet yksilöt perustavat vuosia kestävän parisuhteen, ja joissain yhdyskunnissa jopa 82 % pikkukajavista palaa yhteen edellisen vuoden parinsa kanssa.[6]

Kun pariskunnat ovat löytäneet toisensa, ne rakentavat pesänsä yhteistyössä merilevästä ja muista kasveista, höyhenistä, mudasta ja siimajalkaisista äyriäisistä. Lintu pesii kalliojyrkänteiden kielekkeillä suurissa yhdyskunnissa, jotka saattavat koostua jopa tuhansista pikkukajavapareista.[5][6] Jos kalliojyrkänteiden kielekkeitä ei ole vapaana, lintu saattaa pesiä rakennusten katoilla ja ulokkeissa: ainakin Euroopassa on havaittu vastaavaa käytöstä[7]. Joidenkin yksilöiden on havaittu pesivän myös haaksirikkoutuneissa laivoissa ja Alaskassa jopa maan kamaralla.[6]

Touko–kesäkuussa pikkukajava munii 1–3 munaa, joita molemmat vanhemmat hautovat noin neljän viikon ajan. Munien kuoriuduttua molemmat vanhemmat ruokkivat poikasia ja suojelevat pesää.[3][6] Poikaset eivät syö pesän pohjalle pudonneita ruokia, vaan ne siivotaan pois. Poikaset oppivat lentämään noin viiden viikon ikäisinä.[5]

Kun pikkukajava ei pesi, se ei juuri oleskele mantereella[6]. Villi pikkukajava elää 12–20-vuotiaaksi[5].[3]

Pikkukajava pyydystää avomerien ulapan pintavesistä pikkukaloja, äyriäisiä, nilviäisiä ja eläinplanktonia. Linnut ovat oppineet myös hyödyntämään kalastusaluksista mereen heitettyjä kalanperkeitä. Tavallisesti pikkukajava pyydystää ruokaa päivänvalon aikaan.[3][6]

Pikkukajavalla on vain vähän luontaisia saalistajia niiden vaikeapääsyisen pesimispaikan vuoksi.[5] Islannissa muun muassa kajavan munat ovat kuitenkin perinteinen elintarvike, ja myös islantilaiset saagat mainitsevat munien keräilyn. Historiallisesti niiden keräily oli selviytymisen kannalta tärkeää, mutta aikojen saatossa tilanne muuttui. Munia myydään kuitenkin edelleen. On tehty vain vähän tutkimusta liittyen siihen, miten keräily vaikuttaa merilintupopulaatioihin, mutta se on luultavasti kestävää. On kuitenkin ehdotettu, että munien keräily tulisi kieltää Islannissa.[8]

• Pikkukajava Lintukuva-verkkopalvelussa
• LuontoPortti: Pikkukajava (Rissa tridactyla)
• ITIS: Rissa tridactyla (englanniksi)