Pikaluistelu

Pikaluistelu on yksi vanhimmista talviolympialaisten urheilulajeista. Kansainvälinen luisteluliitto (International Skating Union, ISU) on perustettu jo vuonna 1892, ja lajin maailmanmestaruudesta on kilpailtu vuodesta 1893 lähtien. Kilpailumatkat ovat alusta lähtien olleet 500, 1 500, 5 000 ja 10 000 metriä.

MM-kilpailuissa kilpailtiin aiemmin vain kaikkien matkojen yleismestaruudesta, kun sen sijaan olympialaisissa jaettiin mitalit kultakin matkalta erikseen. 1990-luvulla myös yksittäismatkoille on alettu järjestää omat MM-kilpailunsa. EM-kilpailuissa tavoitellaan yhä vain yleismestaruutta. Ainoastaan ensimmäisissä talviolympialaisissa 1924 Chamonix'ssä palkittiin kokonaiskilpailun voittaja, tuolloin Suomen Clas Thunberg. Vuonna 1976 olympiaohjelmaan lisättiin 1 000 metrin matka. Suomi oli yhdessä Norjan kanssa pikaluistelun alkuaikojen mahtimaita 1950-luvulle saakka.

MM-kilpailuissa naisten sarja oli ensimmäistä kertaa mukana 1933, ja olympialaisissa 1960 Squaw Valleyssä. 1976 Innsbruckissa olympiaohjelmaan lisättiin miesten 1 000 metriä, ja 1988 Calgaryssä naisten 5 000 metriä.

Aikaisemmin luistelijat eivät olleet kovinkaan voimakkaasti erikoistuneet tietyille matkoille, ja esimerkiksi 1980 Lake Placidin olympialaisissa Yhdysvaltain Eric Heiden voitti kaikki viisi miesten kultamitalia. Nykyisin luistelijat ovat erikoistuneet pitemmille tai lyhyemmille kilpailumatkoille, ja yksittäiskilpailujen MM-kisoja on alettu järjestää. Samaten maailmancupissa kilpaillaan matkakohtaisesti.

1986 pikaluistelun emä- ja mahtimaan Alankomaiden Heerenveeniin valmistui hallirata, ja 1988 Calgaryssä kilpailtiin olympialaisissa jo sisäradalla. Vielä 1992 Albertvillessä luisteltiin ulkojäillä, toistaiseksi viimeisen kerran olympialaisten historiassa.

Havainnollistava kuva perinteisen pikaluistimen ja klap-luistimen välisestä erosta.

Sisäradoille siirtymisen jälkeen toinen vallankumous tapahtui talvella 1997/1998, jolloin käyttöön otettiin ns. klap-luistimet, jossa luistin on kiinnitetty hieman suksisiteen tapaan terään ainoastaan etuosastaan. Klap-luistin mahdollistaa ennen kaikkea reisien voiman siirron tehokkaammin jäähän. Tästä seurasi huikean tuloskehityksen vaihe ja esimerkiksi 1998 Naganon talviolympialaisissa monet maailmanennätykset laitettiin uuteen uskoon. Kierrosaikoihin tuli parannusta noin sekunnin verran.

Teknistä kehitystä on tapahtunut myös luistelijoiden asuissa, joiden aerodynaamisia ominaisuuksia on parannettu muun muassa materiaaleja kehittämällä.

2006 Torinon olympialaisissa oli ensi kertaa mukana ratapyöräilystä omaksuttu joukkuetakaa-ajokilpailu.

Panoraamakuva Heerenveenin Thialf-pikaluisteluhallista 2006 sprintterien MM-kisojen aikaan.

Aikuiset luistelevat arvokisoissa 400 metrin mittaisella radalla. Luistinradalla on kaksi leveydeltään vähintään nelimetristä rataa. Kilpailut kilpaillaan parilähtönä, jossa radoilla on kerrallaan kaksi luistelijaa, ja he vuoron perään vaihtavat rataa kunkin kierroksen aikana takasuoralla sijaitsevalla 70 metrin mittaisella vaihtoalueella.

Kokonais- eli yleiskilpailussa luistelumatkan käydään lyhimmästä pidempään siten, että kunkin matkan 500 metrin keskiajat lasketaan yhteen. Kilpailut käydään kahdessa tai kolmessa päivässä.

Sprinttimatkoilla (500 ja 1 000 metriä) kumpikin matka luistellaan kahdesti kaksipäiväisissä yhteispistekilpailuissa edellä mainitun pistelaskujärjestelmän mukaan.

• Maailmanmestaruuskilpailut:
  • Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut (miehet ja naiset)
  • Pikaluistelun matkakohtaiset maailmanmestaruuskilpailut
  • Pikaluistelun sprinttimaailmanmestaruuskilpailut
• Yleisluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut (yleiskilpailu)
• Talviolympialaiset (matkakohtaiset kilpailut)
• Pikaluistelun maailmancup

Tilanne 12. maaliskuuta 2019[1]

Miehet

Matka	Aika	Luistelija	Paikka	Päivämäärä
500 m	33,61	Pavel Kuližnikov	Salt Lake City	9. maaliskuuta 2019
1 000 m	1.06,18	Kjeld Nuis	Salt Lake City	9. maaliskuuta 2019
1 500 m	1.40,17	Kjeld Nuis	Salt Lake City	10. maaliskuuta 2019
3 000 m	3.37,28	Eskil Ervik	Calgary	5. marraskuuta 2005
5 000 m	6.01,86	Ted-Jan Bloemen	Salt Lake City	10. joulukuuta 2017
10 000 m	12.36,30	Ted-Jan Bloemen	Salt Lake City	21. marraskuuta 2015
500, 500 m	68,31	Jeremy Wotherspoon	Calgary	12.–16. maaliskuuta 2008
500, 1 000, 500, 1 000 m	136,065	Kai Verbij	Calgary	25.–26. helmikuuta 2017
500, 3 000, 1 500, 5 000 m	146,365	Erben Wennemars	Calgary	12.–14. elokuuta 2005
500, 5 000, 1 500, 10 000 m	145,561	Patrick Roest	Calgary	2.–3. maaliskuuta 2019
Joukkuetakaa-ajo	3.35,60	(Kramer, Blokhuijsen, Verweij)	Salt Lake City	16. marraskuuta 2013

Naiset

Matka	Aika	Luistelija	Paikka	Päivämäärä
500 m	36,36	Lee Sang-hwa	Salt Lake City	16. marraskuuta 2013
1 000 m	1.11,61	Brittany Bowe	Salt Lake City	9. maaliskuuta 2019
1 500 m	1.49,83	Miho Takagi	Salt Lake City	10. maaliskuuta 2019
3 000 m	3.52,02	Martina Sáblíková	Salt Lake City	9. maaliskuuta 2019
5 000 m	6.42,01	Martina Sáblíková	Calgary	3. maaliskuuta 2019
500, 500 m	74,19	Heather Richardson	Salt Lake City	27. joulukuuta 2013 – 1. tammikuuta 2014
500, 1 000, 500, 1 000 m	146,390	Nao Kodaira	Calgary	25.–26. helmikuuta 2017
500, 1 500, 1 000, 3 000 m	153,776	Joy Beune	Salt Lake City	9.–10. maaliskuuta 2018
500, 3 000, 1 500, 5 000 m	154,580	Cindy Klassen	Calgary	18.–19. maaliskuuta 2006
Joukkuetakaa-ajo	2.50,87	(N. Takagi, M. Takagi, Satō)	Salt Lake City	8. joulukuuta 2017

• Pikaluistelun aateliskalenteri
• Kaukalopikaluistelu

• International Skating Union
• Suomen Luisteluliitto
• YLE Elävä arkisto: Pikaluistelun MM-historiaa