Pikakivääri
Pikakivääri on kevyen konekiväärin kaltainen konetuliase, jossa patruunoiden syöttö tapahtuu lippaasta, eikä konekivääreille tyypillisesti patruunavyöstä.
Kevyt konekivääri on käytännössä syrjäyttänyt pikakiväärin jalkaväkiryhmien tulitukiaseena; tästä huolimatta joidenkin valtioiden, kuten Venäjän ja Ison-Britannian, armeijoissa pikakiväärejä käytetään edelleenkin. Joistain rynnäkkökiväärimalleista on myös valmistettu pidemmällä ja raskaammalla piipulla, haaratuella ja suurempikapasiteettisella lippaalla varustettua pikakivääri-muunnosta.
Tunnettuja pikakivääreitä ovat suomalainen Lahti-Saloranta M/26, japanilainen Taisho 96, yhdysvaltalainen BAR M1918 (Browning Automatic Rifle), neuvostoliittolainen Degtjarjov DP-27, joka Suomessa nimettiin sota-ajan erään suosikki-iskelmän mukaan ”Emmaksi”, koska aseen päällä vaakatasossa oleva rumpulipas muistutti hiukan gramofonilevyä sen kansiosan pyöriessä lippaan tyhjentyessä, ja brittiläinen, tšekkoslovakialaiseen ZB-26:een perustuva, ZGB 1933 Bren (BRno-ENfield).
Kuvagalleria
Degtjarjov DP-27 ”Emma”.
Puolalainen Browning wz.1928.
Japanilainen Taisho 96.
Bren (1941).
Aiheesta muualla
- Hyytinen, Timo: Arma Fennica 2 Sotilasaseet. Gummerus, 1987. ISBN 951-99887-0-X.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pikakivääri Wikimedia Commonsissa