Pikakirjoituskone

Pikakirjoituskone on kirjoituskoneen tapainen laite, jolla voidaan kirjoittaa tekstiä puhenopeudella. Siinä on näppäimiä vähemmän kuin kirjoituskoneessa, mutta useita näppäimiä voidaan painaa samanaikaisesti, ja siten kirjoittaa kokonaisia tavuja tai sanoja kerrallaan. Pikakirjoituskoneet ovat yleisiä erityisesti Yhdysvaltojen oikeusistuimissa. Nykyisillä tietokoneisiin kytketyillä laitteilla voidaan myös tekstittää suoria TV-lähetyksiä kuulovammaisia varten.

Yhdysvaltalainen Stenograph-pikakirjoituskone 1900-luvun puolivälin paikkeilta.

Toiminta

Pikakirjoituskoneissa on näppäimistö ja pitkä paperinauha, johon näppäimiä vastaavat merkit tulostuvat. Useita näppäimiä voidaan painaa samanaikaisesti, ja yhdellä kertaa painetut näppäimet tuottavat paperiin yhden tekstirivin. Näppäimiä on tavallisesti kullekin sormelle 2–3, yhteensä 20–30.

Tyypillinen näppäinjärjestys englanninkielisissä laitteissa.

Teksti kirjoitetaan foneettisesti eli ääntämyksen mukaisesti. Osalle äänteistä ei ole omaa näppäintä, vaan ne edellyttävät useamman näppäimen painamista. Englanninkielisissä laitteissa vasemman käden sormilla kirjoitetaan tavun alkukonsonantit, oikean käden sormilla loppukonsonantit ja peukaloilla vokaalit.[1]

Perinteisillä laitteilla pitää paperituloste käydä jälkikäteen käsin läpi ja kirjoittaa sen avulla selväkielinen teksti. Uudemmissa laitteissa teksti voidaan tallettaa laitteen omaan muistiin tai ohjata erilliselle tietokoneelle, ja tietokoneohjelmien avulla voidaan selväkielinen teksti tuottaa automaattisesti.[1]

Nopeus

Pikakirjoituskoneilla päästään suunnilleen samoihin kirjoitusnopeuksiin kuin käsipikakirjoituksella: kansainvälisissä nopeuskilpailuissa nopeimpien kirjoittajien tulokset ovat olleet n. 300–400 tavua minuutissa.[2]

Historia
Ranskalainen Grandjean-pikakirjoituskone vuodelta 1923.

Ensimmäisen pikakirjoituskoneen suunnitteli ranskalainen Benoit Gonod vuonna 1827.[3]

Ensimmäisen käytännöllisen laitteen kehitti italialainen Antonio Michela-Zucco 1860-luvulla. Laite esiteltiin Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1878, ja vuonna 1880 se otettiin käyttöön Italian parlamentissa. Laitteessa oli pianon koskettimistoa muistuttava näppäimistö, kummallekin kädelle kuusi valkoista ja neljä mustaa kosketinta.[3][4][5]

Yhdysvalloissa ensimmäisen pikakirjoituskoneen kehitti Miles Bartholomew 1870-luvulla. Siinä oli kymmenen näppäintä, mutta niistä voitiin painaa vain yhtä kerrallaan. George Kerr Andersonin 1880-luvulla kehittämässä koneessa voitiin painaa kahta tai useampaa näppäintä yhtaikaa, ja yhdellä lyöntikerralla voitiin kirjoittaa kokonainen sana tai tavu. 1910-luvulla päästiin Ward Stone Irelandin kehittämällä laitteella käsipikakirjoittajia suurempiin nopeuksiin nopeuskilpailuissa. Nykyiset amerikkalaiset laitteet noudattavat edelleen Irelandin laitteen näppäinjärjestystä.[6]

Stentura-pikakirjoituskone Saksi-Anhaltin maapäivillä vuonna 2012

Nykyisin pikakirjoituskoneita on saatavilla ainakin englannin, ranskan, italian, espanjan, tšekin, japanin, kiinan ja venäjän kielille.

Lähteet
  1. What's That Thingy Court Reporters Type On? slate.com. Viitattu 3.8.2008.
  2. Interstenon nopeuskilpailujen tulokset Rooma 2003, Wien 2005, Praha 2007.
  3. Estenotipia Computarizada stenotype.it. Viitattu 3.8.2008.
  4. Melin, Olof Werling: Stenografiens historia, s. 527. 2. osa. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.
  5. PC Updates 19th Century Stenography pcworld.com. Arkistoitu 30.4.2011. Viitattu 3.8.2008.
  6. History of Machine Shorthand ncraonline.org. Arkistoitu 16.7.2010. Viitattu 7.4.2010.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.