Piippa Lappalainen

Piippa Lappalainen (o.s. Lybeck, 5. kesäkuuta 1940 Helsinki – 23. tammikuuta 2023 Helsinki) oli suomalainen muotisuunnittelija, vaatetusalan yrittäjä ja Taideteollisen korkeakoulun professori. Hän oli yksi kuopiolaisen Piretta-P.T.A.-yrityksen perustajista ja sen pääsuunnittelija parinkymmenen vuoden ajan.[1]

Elämä

Helsingissä Imatran Voiman johtajan tyttäreksi syntynyt Lappalainen opiskeli Ateneumin tekstiililinjalla ja sai sitten paikan kuopiolaisen Turo Oy:n vaatesuunnittelijana. Vuonna 1960 hän, aviomies Risto Lappalainen sekä Pirkko ja Veijo Koponen perustivat Kuopioon Piretta-vaateyrityksen, jonka mallistojen suunnittelusta hän vastasi. Hän toimi myös Italian kunniakonsulina tutustuttuaan maahan liikematkoillaan ja opeteltuaan maan kieltä.[1][2]

Piretta Oy sai hyvän lähdön 1960-luvun lopun naisten maksipituisista päällystakeista, ja myös sen nuorille suunnattu sisarmerkki P.T.A sai suosiota Suomen lisäksi myös vientimaissa, Neuvostoliiton lisäksi myös länsimarkkinoilla. 1980-luvun puolenvälin jälkeen Lappalaiset myivät osuutensa yhtiöstä ja muuttivat Helsinkiin. Piippa Lappalainen kutsuttiin Nanso Oy:n ja Taideteollisuusliitto Ornamon hallitusten jäseneksi sekä vuosituhannen vaihteen tienoilla viisivuotiskaudelle Taideteollisen korkeakoulun muotitaiteen professorina. Sisarensa Mirja Almayn kanssa hän laati WSOY:n vuonna 1996 julkaiseman suomalaisen vaatetusteollisuuden historiikin Kansakunnan vaatettajat.[1][2]

Vuonna 1979 työryhmä Piippa Lappalainen, Ritva-Liisa Pohjalainen ja Pirkko Vienola saivat Taideteollisuuden valtionpalkinnon Piretta Oy:lle tekemistään mallistoista[3].

Lähteet
  1. Lappalainen, Risto & Hyvönen, Helena & Lehtinen, Lasse: Piippa Lappalainen 1940–2023. HS Muistot, 8.2.2023.
  2. Riihimäki, Juha: Kun Neuvostoliitossa kyllästyttiin harmaisiin ja tylsiin vaatteisiin, Piippa Lybeck-Lappalaisen yritys alkoi suunnitella ja viedä itään trendikkäämpiä vaatteita. Helsingin Sanomat, 5.6.2020. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.2.2023.
  3. Valtio palkitsi taideteollisuutta. Helsingin Sanomat, 6.7.1979, s. 18. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.2.2023.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.