Piikkisilmä

Piikkisilmä on noin 10 cm:n pituinen matomainen kala. Sukupuolierot ovat lähes olemattomat, mutta terve täysikasvuinen naaras on koirasta pulskempi.

Kalan vartalossa on 6-10 epäsäännöllistä tummanruskeaa raitaa.[2] Juovat eivät jatku yhtenäiinä kalan mahan alta.[3]

Piikkisilmä on kotoisin Kaakkois-Aasian joista ja järvistä. Alkuperäinen Pangio kuhlii määritettiin Javan saarelta ja sai nimensä Heinrich Kuhlin mukaan. Pangio-suvusta on nyttemmin määritetty neljä lajiryhmää. Kuhlii-ryhmän lajeja on vaikea erottaa toisistaan, ja luultavasti useimmat piikkisilmän (jota kutsutaan myös aitopiikkilmäksi) nimellä akvaarioihin myydyt kalat ovat olleet aaltopiikkisilmiä Pangio semicincta.[3]

Piikkisilmät ovat hämäräaktiivisia. Ne piilottelevat päivisin mielellään esimerkiksi kasvien lomassa ja juurakoiden alla. Siksi niille tulee akvaariossa varata sopivia piilopaikkoja, kuten kivien välisiä koloja tai kumolleen kaadettuja ruukkuja. Ne voivat myös kaivautua pohjahiekkaan, mutta eivät viihdy karkeassa sorassa. Ne ovat sosiaalisia kaloja ja siksi niitä pitäisi aina hankkia kerralla useampia. Piikkisilmälajeja on monia: jotkin ovat pystyraidallisia, toiset yksivärisen ruskeita.

Piikkisilmät kutevat pinnassa, josta vihertävät mätimunat laskeutuvat kasvien joukkoon. Lisääntyminen on akvaario-oloissa harvinaista, mutta toisaalta kalat ovat pitkäikäisiä, ne voivat viihtyä akvaariohoidokkina 5-10 vuotta.

Piikkisilmät pitävät lämpimästä (24–30-asteisesta) ja pehmeästä vedestä, jonka pH on 6,0–7,0. Uimatilaa tulisi olla ainakin 80 litraa. Piikkisilmät syövät luonnossa muun muassa levää ja raatoja. Akvaario-oloissa niitä voidaan ruokkia esimerkiksi spirulina-tableteilla ja katkarapupelleteillä; myös pohjaan pudonneet ruokahiutaleet kelpaavat.

• www.faunatar.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
• Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1407. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5.