Piikkilanka

Piikkilanka on aitaamisessa käytettyä teräslankaa tai teräslistaa, jossa on teräviä kulmia tai piikkejä.

Ruosteista piikkilankaa
ns. NATO-piikkilankaa
Piikkilankaeste

Käyttötarkoitukset

Piikkilangasta rakennetaan halpoja aitoja eläimille. Sitä käytetään myös vankiloiden ja muiden vastaavien alueiden aidoissa estämässä joko alueelle pääsemistä tai sieltä poistumista. Sodankäynnissä piikkilangasta voidaan rakentaa esteitä. Sitä tiedetään käytetyn myös kidutuksessa.[1]

Piikkilanka aiheuttaa vaurioita, jos ihminen tai eläin pyrkii kulkemaan piikkilangan yli. Suomen lain mukaan eläimille tarkoitetussa ulkotarhassa tai laitumessa ei saa käyttää piikkilankaa.[2][3] Piikkilangan sijaan eläinten aitauksissa voidaan käyttää sähköpaimenta.

Historiaa

Karjan sulkeminen piikikkäiden kasvien taakse on vanha käytäntö. Menetelmän merkitys kasvoi Pohjois-Amerikan puupulan vuoksi, kun aitaan tarvittavaa puuta ja kiveä oli vaikeasti saatavilla. 1860–1870 -luvuilla kehittyi pieni teollisuusala, joka toimitti aitauksien rakentamiseen piikikkään värimulperin (Maclura pomifera) siemeniä ja taimia.[4]

Varhaisin yhdysvaltalainen piikkilanka-patentti annettiin vuonna 1868 Michael Kellylle. Hän matki piikkilangassaan piikkipensaiden muotoa. Kellyn piikkilankaa tuotti yhtiö Thorn Wire Hedge Company, joka jäi vuonna 1874 patentoidun menestyneemmän illinoislaisen Joseph F. Gliddenin piikkilangan jalkoihin. Gliddenin patentissa kehitettiin eteenpäin aikaisemmin keksittyjä, paljon tehottomampia pistäviä vaijereita, joita olivat esimerkiksi 1865 patentoitu ranskalaisen Louis Janninin piikkilanka.[5]

Lähteet

Aiheesta muualla
  • Razac, Olivier: Piikkilangan poliittinen historia: Preeria, taisteluhauta, keskitysleiri. (Histoire politique du barbelé: La prairie, la tranchée, le camp, 2000.) Suomentanut Vesa Suominen. Tampere: Vastapaino, 2003. ISBN 951-768-138-0.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.