Piikkikampela

Piikkikampela on helppo tunnistaa. Se on litteä ja lähes lautasmaisen pyöreä, vihreä tai ruskea kala. Sillä on piikikäs, tummanruskea ja täplikäs iho kyljellä. Silmät sillä ovat pään kyljellä ja suu liikkuu pohjaan nähden vaakasuorassa. Piikkikampela kuuluu vasensilmäkampeloiden heimoon, jonka kaloilla poikasen silmät kiertyvät vasemmalle kyljelle ja niistä tulee yläkylki. Vatsa eli alakylki on vaalea. Pituus Suomen vesillä on 20–40 cm.[3] Muualla piikkikampelat ovat kasvaneet tyypillisesti 50-70-senttisiksi, suurimmillaan metrin pituisiksi ja painaneet jopa 25 kg.[4]

Piikkikampelaa tavataan lähes koko Euroopan ja Pohjois-Afrikan rannikolla. Itämerellä piikkikampelaa tavataan Tanskan salmista Suomenlahdelle ja Pohjanlahdelle, mutta se harvinaistuu lahtien perukoille päin mentäessä. Piikkikampela on tyypillinen lauhkeiden vesien merikala eikä se pysty lisääntymään kovin alhaisissa suolapitoisuuksia. Suomen rannikot ovat sen esiintymisalueen äärirajoilla, joten sopivillakin alueilla piikkikampeloiden osuus kaikista kampeloista on vain yksi tai kaksi kymmenestä.

Piikkikampela on levinnyt niin Itämereen kuin muuallekin maailmalle. Itämeressä sen alueet ovat rannikolla, ei paljoa Vaasan yläpuolella. Eteläraja on melkein Suomenlahdella. Myös Ahvenanmaan alueella esiintyy joitain yksilöitä. Sitä on Afrikan rannikolla, Välimeressä, Mustassameressä ja Asovanmeressä.

Piikkikampelaa on istutettu Chilen ja Kiinan rannikoille. Sitä kasvatetaan ruokakalaksi Espanjassa, Tanskassa, Saksassa, Islannissa, Irlannissa, Italiassa, Norjassa, Walesissa ja Portugalissa. [5]

Piikkikampela kutee matalassa 2-8 m:n syvyisessä rantavedessä kesäkuussa, juhannuksen molemmin puolin. Mätimunat kelluvat, mikäli veden suolapitoisuus on noin 8 promillea. Kuoriutuvat poikaset ovat aluksi planktisia ja kaksikylkisiä, mutta jo ensimmäisen kesän kuluessa pohjalle siirtyessään ne muuttuvat aikuisia muistuttaviksi. Ensimmäiseen talveen mennessä ne saavuttavat noin 3-6 cm pituuden.

Piikkikampela käyttää monipuolista ravintoa ja se syö muun muassa simpukoita, äyriäisiä ja monia eri pohjakaloja.[3] Piikkikampelalla on suuri suu, jossa on paljon pieniä ja teräviä hampaita.

Piikkikampela on kärsinyt liian voimakkaasta kalastuksesta ja kannat ovat edelleen heikolla tasolla. Itämerellä saaliit ovat pienentyneet tuntuvasti 1990-luvulta. Pohjanmeren piikkikampelasaalis on kuitenkin pysynyt suhteellisen vakaana jo pari vuosikymmentä. Kutevien yksilöiden määrän on arvioitu kasvaneen.[6]