Pietaryrtti

Pietaryrtti eli rohtopietaryrtti (Tanacetum vulgare, syn. Chrysanthemum vulgare; nappikukka) on asterikasveihin kuuluva keltakukkainen monivuotinen ruoho. Se kasvaa alkuperäisenä Euroopassa ja Aasiassa. Suomessa se on yleinen maan etelä- ja keskiosissa Oulun korkeudelle asti. Monin paikoin pietaryrttiä tavataan viljelyjäänteenä. Pohjois-Amerikkaan se on levinnyt viljelykasvien mukana rikkaruohona.

Pietaryrtti
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Pietaryrtit Tanacetum
Laji: vulgare
Kaksiosainen nimi

Tanacetum vulgare
L.
Katso myös

  Pietaryrtti Wikispeciesissä
  Pietaryrtti Commonsissa

Kuvaus

Pietaryrtti kasvaa 20–120 cm korkeaksi. Sen varsi on jäykkä ja mykeröt kohoavat tasalatvaisena huiskilona, joka jää kasvin kuihduttua törröttämään pystyyn. Lehdet ovat pariosaiset, sinivihreät.[1]

Pietaryrtti on kuivien pientareiden ja joutomaiden kasvi, joka kukkii loppukesästä. Sen mykerökukinto muistuttaa päivänkakkaran kukinnon keskiosaa.

Käyttö

Pietaryrttiä on käytetty mausteena ja muurahaisten karkotteena. Pietaryrtin haju on voimakas ja vastenmielinen, mikä selittää kasvin käyttöä keskiajalla rohtona ja karkotteena. Sen ajateltiin auttavan esimerkiksi ruuansulatushäiriöihin, kuukautiskipuihin, hermosairauksiin ja matolääkkeenä. Pietaryrtti oli tärkeä rohtoyrtti ruotsalaisten luostarien yrttitarhoissa. Pietaryrtti kestää kuivuutta erittäin hyvin, ja siksi sen viljelyä on jälleen alettu kokeilla muun muassa piennaralueilla.

Pietaryrtti on nyttemmin todettu myrkylliseksi, joten sen rohtokäyttö on kielletty monissa maissa. Kasvi sisältää muun muassa tujonia. Toisaalla se on apteekkitavaraa. Ongelmana on myrkkypitoisuuden vaihtelu kasviyksilöstä toiseen.[2]

Pietaryrttiä käytetään myös lankojen värjäykseen; lehdistä ja juurista saadaan vihreää väriä ja kukista keltaista.[3]

Lähteet
  1. Synnöve Huovinen: Taivalkosken lukion kasvisto 2001. Kalevi Hirvonen (kuva). Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 1.8.2007.
  2. Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 1.8.2007.
  3. YLE (Arkistoitu – Internet Archive)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.