Pietarsaaren arkkitehtuuri

Pedersören kirkko

Pietarsaaren ydinkeskusta sai nykyisen korttelijakonsa ja katujen suuntauksensa todennäköisesti ensimmäisessä asemakaavassaan vuonna 1653. Asemakaavan laatijana pidetään maanmittari Erik Niurénia.[1]

Kaupungin ainoa säilynyt gotiikan edustaja on Pietarsaaren pitäjänkirkko, joka sisältää gotiikkaa vain runkohuoneen ja tornin kivirakenteissa. Useiden muutostöiden vuoksi kirkko edustaa useiden eri tyylien rinnakkaista ja päällekäistä esiintymistä.[4] Nykytietämyksen mukaan kirkon vanhimmat osat on rakennettu 1520-luvulla. [5] Pietarsaareen rakennettiin vuonna 1691 ristikirkko, joka sai nimekseen ”Carolus” kuninkaan mukaan. Venäläiset polttivat kirkon vuonna 1714. Kirkkorakentaja Simon Knubb rakensi vuosina 1728–1731 tilalle uuden ristikirkon. Kirkolla oli aluksi käytössään väliaikainen tapuli, kunnes sellaisen rakensi Heikki Katila. Kirkko on pienestä koostaan ja myöhemmistä muutoksista huolimatta tyylipuhdas ja edustaa aikansa kirkkorakennusvirtauksia.[6]

Skatan puutaloja.

Strengbergin tupakkatehdas.

Pohjoisnummen eli Skatan puutaloalue kuuluu Suomen merkittävimpiin yhtenäisiin puukaupunginosiin. Pääosin yksikerroksiset, puiset päärakennukset on sijoitettu katulinjaan ja piharakennukset tonttien takaosaan. Kadut ovat verrattain kapeat. Kadunvarsirakennukset sekä aidatut pihat aikaansaavat suljetun katunäkymän.[2]

Pohjoisnummen kaupunginosassa on ollut asutusta tiettävästi 1730-luvulta lähtien. Alueen länsilaidalla olevat pieni Satamakadun ja Loveretin alue esiintyvät asemakaavassa ensimmäisen kerran 1735. Näille kaduille keskittyivät pienet merimiestuvat 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. Norrmalm, Pohjoisnummi, esiintyi ensimmäisen kerran paikannimenä Gutzénin piirtämässä kartassa vuonna 1754. Työläiset asuttivat alueen pohjoisosan epäsäännölliset korttelit tupakkatehtaan perustamisen aikoihin vuonna 1762. Forsenin vuonna 1783 mittaamassa kartassa Skatan alueelle merkittiin kaksi suorakaiteen muotoista korttelia, joista toisessa oli viisi ja toisessa kuusi tonttia.[2]

Strengbergin tupakkatehdas sijaitsee Pohjoisnummen etelärajalla. Tehdaskompleksi muodostuu Strengberginkadun suuntaisesti rakennetusta punatiilisestä, arkkitehtitoimisto Grahn-Hedman-Wasastjernan 1898 suunnittelemasta rakennuksesta sekä ruotsalaisarkkitehti Torben Grutin piirtämästä, jugend-sävyisestä rakennuksesta. Jälkimmäisen rakennuksen pallomainen kellotorni on alueen maamerkki.[2] Kyseinen kello on läpimitaltaan pohjoismaiden suurikokoisin kello.[7] Tupakkatehtaan länsipuolella on Torben Grutin piirtämä ja 1912 valmistunut paloasema.[2]

Uusklassismia edustavat Pietarsaaren maaseurakunnan pappila (1755–1776), Pietarsaaren pitäjänkirkon uudisrakennukset, Vaasantien varteen rakennettu käräjätalo (1787) ja Lindskogin talo (1797) sekä Isonkadun varrella olleet Castrenin talo (1822) ja koulurakennus (1820) isonkadun varrella, joka toimi toimi ruotsinkielisenä reaalioppilaitoksena vuoteen 1904 asti. Rakennus oli myös suomalaisen kansakoulun, kirjaston, sekä kaupunginmuseon käytössä. Koulurakennus purettiin vuonna 1927 ja Castrenin talo vuonna 1956. Jälkimmäisen purku johti kotiseutuhistoriaan ja ympäristön suojeluun keskittyneen Ebba Brahe-samfundetin perustamiseen.[8]

Vuoden 1835 tulipalon jälkeen Etelänummelle jälleenrakennettiin empirerakennuksia. Ensimmäinen tyyliä edustanut rakennus oli vuosina 1836–1838 rakennettu Malmin talo, joka toimii nykyään museona.[6] Myöhäisempiren aikakaudella rakennettiin Pietarsaaren raatihuone (1854–1875), Marian kansakoulu (1873, nyk. Marjalan tarha) ja tupakkatehtaan vanhin osa (1898). Vuonna 1890 aloitetuissa muutostöissä raatihuone sai uusrenessanssia noudattavan julkisivun.[9]

Pietarsaaren ensimmäinen jugend-rakennus on vuonna 1900 rakennettu sähkölaitoksen rakennus. Vuonna 1905 sähkölaitos sai pohjoispuolelleen jatkeekseen kaupunginsaunan rakennuksen.[10] Jugendia edustaa myös Koulupuiston yhteyteen rakennettu Ruotsinkielinen lukio.[11] Koulu vihittiin käyttöön Syksyllä 1904.[12] Vuonna 1952 valmistui siipirakennus, joka edustaa oman aikakautensa muotokieltä.[11] Lukion rakennusta laajennettiin uudelleen vuoden 2007 peruskorjauksen yhteydessä.[13] Muita tuohon aikaan rakennettuja jugend-rakennuksia ovat esimerkiksi Malmin sairaala, köyhäintalo, olutpanimon talousrakennus, mekaanisen konepajan konttorirakennus, Olutpanimon ja konepajan asuinrakennukset, tullipakkahuone, Kaupunginhotelli, synnytyssairaala, tupakkatehtaan uudempi osa, palokunnantalo, Lagmanin koulu, sekä useat huvilat.[14]

Vuonna 1926 Ragnar Eklund suunnitteli sähkölaitoksen ja kaupunginsaunan rakennuksen laajennuksen. Rakennuksen huonejako on jugendin aikakaudelta. Rakennus on merkittävimpiä tyylikauden julkisia rakennuksia Pietarsaaressa.[15][16]

Albert Nybergin suunnittelema Ristikarin koulu valmistui 1926.[16] Ruusulehdon koulu valmistui 1927. Rakennuksen suunnitteli Lars Sonck. Samana vuonna valmistunut Heimbackan koulu Pedersören kunnassa on rakennettu samojen piirustusten pohjalta.[17]

Pietarsaaren vesitorni valmistui 1929, ja sen suunnitteli Lars Sonck. Tornin yläosassa on näköalatasanne. Tornissa on vartiohuone, joka toimi toisen maailmansodan aikaan ilmanvartiointikeskuksena.[18]

Pietarsaaressa funktionalismi henkilöityi Ragnar Eklundiin. Tyylipuhtain esimerkki on Isonkadun ja Perämiehenkadun kulmaan 1939 valmistunut huoltoasemarakennus. Rakennus on asemakaavalla suojeltu, mutta uudelleenrakennettuna alkuperäinen funktionalismin muotokieli on hävinnyt, muun muassa rakentamalla tyylille vieraat ikkunat. Muita funktionalismin edustajia ovat muun muassa Ragnar Wessmannin 1938 suunnittelema Östanlidin tuberkuloosiparantola ja Erkki Huttusen suunnittelema Pedersöre Handelslagin rakennus. Rakennus sai 1960-luvulla tyyliin sopimattoman yksikerroksisen jatkeen, ja 1990-luvulla rakennus maalattiin funktionalismille vieraalla ruskealla sävyllä.[19]

1940- ja 1950-lukujen romantiikkaa edustavat Karl Johan Ahlskogin suunnittelemat Armiro-talo (1940), Pohjoisnummen seurakuntatalo, City-talo (1956) ja Narsin talo (1956).[20] Ahlskogin tytär Greta Pitkänen suunnitteli Armiro-talon länsi- ja eteläseiniin kohokuvat. [21]

1940- ja 1950-lukujen romantiikka korosti funktionalismia voimakkaammiin materiaalia. Seinien rappaus ei ollut tasaista, vaan joko tiiliseinän paljastavaa lieterappausta tai karkeapintaista roiskerappausta. Värinä oli joko pastelli tai usein ruskea värisävy.[21]

Pietarsaaressa rakennettiin vuosina 1959–1961 runsaasti uusia asuinrakennuksia. Tuohon aikaan kaupunkiin rakennettiin sulfaattiselluloosatehdasta ja kaupunkiin muuttaneelle työväelle tarvittiin asuntoja. Luutavuorenkadun ja Ristikarin koulun väliselle alueelle rakennettiin nimen ”Jakolosa” saanut rakennuskompleksi. Jakolosan kolme kerrostaloa muodostivat kasarmimaisen umpipihan. Jakolosaa vastapäätä rakennettiin arkkitehti Kaj Englundin suunnittelema kolmikerroksinen elementtitalo ”masken”, jonka esikuvana on mahdollisesti ollut Olympiavuonna 1952 valmistunut käärmetalo Helsingin Käpylässä.[22] Jakolosan A-talo purettiin vuonna 2015, ja C-talo purettiin 2017.[23][24] Masken purettiin keväällä 2019.[25]

Sulfaattiselluloosatehtaan rakentamisen aikana rakennettiin myös omakotitaloja Pohjois-Kråkholmaan. Arkkitehti Egil Nordin suunnitteli rakennukset kortteleihin 28–38, sekä asemakaavamuutoksen kortteleihin 7 ja 15. Alueella oli mäntypuusto, sekä tiluksia ympäröivät kivimuurit 1700-luvulta. Katuverkoston muotoilu sai vaikutteita Kreikasta.[26]

Kaj Englund laati vuonna 1974 Kaskiniemeen asemakaavan rakennuksineen kortteleihin 6–13. Alueelle sijoitettiin lähikauppa ja päiväkoti. Vuosina 1974–1976 alueelle rakennettiin lisää kerrostaloja: viisi seitsemänkerroksista taloa ja muutama kolmikerroksinen talo.[27]

1980-luvulla rakentaminen oli pääosin omakotitalojen rakentamista. Vuosikymmenen aikana ydinkeskustaan rakennettiin muutama suurempi Roger Wingerin suunnittelema liike- ja asuinkiinteistö, muun muassa Säästäpankki Depositalle valmistunut liiketalo ja Kaupunginhotellin uudisrakennus. Walter Thomén suunnitteli Metodistikirkon tontille viisikerroksisen asuin- ja liikerakennuksen.[28]

Pietarsaaren kävelykatu vihittiin käyttöön 1. lokakuuta 1992 vuosia kestäneiden esitöiden ja keskustelujen jälkeen.[29]

1990-luvun puolivälin jälkeinen nousukausi kiihdytti kaavoitusta ja rakennustoimintaa. Tuolloin valmistui teollisuus-, liike- ja asuntokomplekseja, sekä aiempien laitosten lisärakennuksia: UPM-Kymmenen uudisrakennukset, Rettig Lämpö, Alholmens Kraft, BTC eli veneteknologian kehittämiskeskus, K-Citymarket, Prisman ja HalpaHallin lisärakennukset, sekä Myllymäen asuntokompleksit.[30]

Pietarsaaren kävelykatu

2000-luvulla Pietarsaaressa on säilynyt kunkin historiallisen tyylikauden kaavojen piirteitä.[3]

2000-luvun suurin rakennushanke Pietarsaaressa on ollut Campus Allegro, jonka avajaiset olivat maaliskuussa 2013. Rakennuksen bruttopinta-ala on 27 000 neliömetriä, ja vastaavana arkkitehtinä toimi Roger Wingren. Rakennushankkeen kokonaisbudjetti oli 45 miljoonaa. Kortteli on ainutlaatuinen Suomessa, sillä sen rakennukset ovat peräisin neljältä eri vuosisadalta.[31]

Pietarsaaren keskustassa avattiin vuoden 2016 lopulla toriparkki, jonka koko on noin 7 000 neliömetriä kahdessa tasossa. Paikkoja toriparkissa on hieman yli 200 autolle.[32] Toriparkin yhteyteen rakennettiin kauppakeskus Jakob Center.[33]

• Pekka Toivanen, Fjalar Finnäs, Kai Hoffman: Pietarsaaren historia osa IV. Pietarsaaren kaupunki, 2002
• Håkan Andersson, Guy Björklund, Sixten Ekstrand, Kai Hoffman: Pietarsaaren historia osa V. Pietarsaaren kaupunki, 2015
• Storbjörk, Nicklas: Pietarsaari tammikuusta joulukuuhun. Wester Media Group Oy Ab 2013.