Pietarin metro

Pietarin metron kartta.

Suunnitelmia metron rakentamiseksi Pietariin oli jo vuonna 1899, mutta maanalainen rakentaminen osoittautui kaupungissa vaikeaksi Nevan suiston soisen maaperän sekä maanalaisten jokien ja onkaloiden vuoksi. Myös sodat ja vallankumoukset hidastivat metron rakentamista. Moskovan metron avaamisen jälkeen vuonna 1935 metro haluttiin pikaisesti myös Leningradiin.

Nykyisen metrojärjestelmän historia alkoi vuonna 1940, jolloin aloitettiin ensimmäisen linjan rakennustyöt. Se yhdisti kaikki tärkeimmät rautatieasemat ja avattiin juhlallisesti 15. marraskuuta 1955. Pääteasemat olivat tuolloin Avtovo (Автово, suom. Autuansaari) ja Ploštšad Vosstanija (Площадь Восстания). Ensimmäiset asemat ovat edelleen metrojärjestelmän koristeellisimpia ja kauneimpia. Seuraavina vuosina järjestelmää laajennettiin moneen otteeseen, ja se paisui Neuvostoliiton toiseksi suurimmaksi. 1950–70-luvuilla ensimmäistä linjaa pidennettiin: pääteasemaksi tuli 1958 Ploštšad Lenina (Площадь Ленина), 1966 Datšnoje (Дачное, suom. Taasnoi), 1975 Lesnaja (Лесная) ja Akademitšeskaja (Академическая), 1977 toisessa päässä Prospekt Veteranov (Проспект Ветеранов) ja lopulta 1978 Devjatkino (Девяткино, suom. Miina).

Vuonna 1961 avattiin toinen linja Teknilliseltä korkeakoululta (Технологический институт, Tehnologitšeski institut; vaihtomahdollisuus linjalle 1 Park Pobedyyn (Парк Победы). Myös tätä linjaa jatkettiin seuraavina vuosina: 1963 Petrogradskajalle (Петроградская), 1969 Moskovskajalle (Московская) ja 1972 Kuptšinoon (Купчино, suom. Kupsila). Vuonna 1967 avattiin kolmas, 1985 neljäs ja 2008 viides linja.

Vuonna 2017 metrossa tehtiin pommi-isku, jossa kuoli 14 ihmistä ja useita loukkaantui.

Kirovski zavodin (Кировский завод) metroasema

Avtovon (Автово) metroaseman maanalainen laituri

Ploštšad Mužestva (Площадь Мужества) on esimerkki yksiholvisesta asematyypistä.

Useimmilla metroasemilla on maanpäällinen paviljonki, joka toimii sisäänkäyntinä ja lipunmyyntipisteenä. Kuvassa Narvskajan asema.

Valokuvaus oli kielletty metrossa. Kuvassa 100 ruplan virhemaksukuitti kuvauskiellon rikkomisesta.

Pietarin metrolla on piirteitä, jotka erottavat sen muista entisen Neuvostoliiton metrojärjestelmistä. Kaupunkien ruuhkaisissa keskustoissa on tapana rakentaa tunnelit syvälle maan sisään ei ainoastaan rakenteellisista syistä, vaan myös koska asemat toimivat samalla väestönsuojina (monilla asemilla on pomminkestävät ovet ja suljetut ilmastointijärjestelmät). Muissa kaupungeissa metrotunnelit kohoavat kaupungin laita-alueita lähestyttäessä ylemmäksi, joskus jopa maan pinnalle asti, mutta Pietarissa geologiset olosuhteet Nevan suistossa pakottivat rakentamaan tunnelit hyvin syvälle jopa keskustan ulkopuolella. Pietarin metron 63 asemasta 55 on rakennettu syvälle.

Pietarin metron arkkitehtuuri ja suunnittelu kuvastavat metron rakentamisen aikana vaihtuneita olosuhteita politiikassa, taiteessa ja teknologiassa. Ensimmäiset 13 asemaa edustavat ns. pyloni-asematyyppiä (Kirovski zavod), jossa raiteet ovat omissa tunneleissaan sivuilla ja keskellä kulkee laiturina toimiva päälaiva, jota kannattelevat massiiviset nelikulmaiset pylonit. 14 asemaa edustaa suosittua pylväs-tyyppiä (Avtovo).

Vanhimmat asemat on rakennettu stalinistisen arkkitehtuurin mukaisesti hyvin koristeellisiksi, mutta jo vuodesta 1958 alkaen Nikita Hruštšovin aikana muotokielestä karsittiin kaikki ylimääräinen. Samaan aikaan kehitettiin uusi suljettu asematyyppi (tunnetaan myös nimellä horisontaalinen hissi) (Majakovskaja), jossa laitureilla on ovet sulkemassa pääsyn raiteille, jos juna ei ole asemalla. Tätä tyyppiä rakennettiin kaikkiaan kymmenen asemaa, mutta rakenne osoittautui vika-alttiiksi eikä saavuttanut käyttäjien suosiota, joten vuoden 1972 jälkeen tyypin asemia ei enää rakennettu. Suljettuja asemia ei rakennettu muualle Neuvostoliittoon.

1970-luvun puolivälissä leningradilaiset insinöörit kehittivät uuden yksiholvisen asematyypin (Ploštšad Mužestva), joka levisi muuallekin Neuvostoliiton alueella. Järjestelmä tunnetaan nimellä leningradski odnosvod. Yksiholvisista asemista tuli kaikkein yleisin tyyppi, ja niitä on rakennettu Pietariin 16 kappaletta.

Pietarin metro on yleisilmeeltään siisti niin asemien kuin junienkin osalta. Laitureilla on valvontakameroiden lisäksi vartijoita, jotka huolehtivat metron turvallisuudesta ja ehkäisevät järjestyshäiriöitä. Taskuvarkauksien varalta erityisesti turistin on varottava levittelemästä rahojaan ja matkatavaroitaan metrossa.

Matkan voi maksaa rahakkeella (ven. жетон, žeton) tai elektronisella kortilla. Koska maksu vaaditaan jo ylhäällä ennen metrotunneliin laskeutumista, on liputta matkustaminen liki mahdotonta. Valokuvaaminen on metrossa rajoitettu metron käyttäjän säännössä (Правила пользования пункт 9.17.), joka tarkoittaa sitä, että kuvaaminen on kaikilta osin sallittua mikäli ei käytä salamaa, eli salaman käyttö on kielletty. Ennen vuotta 2010 oli kuvaaminen kokonaan kielletty. Mikäli aseman vartija sattui näkemään valokuvaksen, rapsahti 100 ruplan sakko.

Keskustan suurimmilla asemilla asemalaiturin ja kiskojen välissä on laituriovet, jotka aukeavat automaattisesti vasta kun juna on saapunut asemalle. Näin vältetään kiskoille putoamisesta johtuvat onnettomuudet. Ruuhka-ajat ovat aamulla kello 8–10 ja illalla kello 16–19.

Pietarin metrojärjestelmää pyritään kehittämään ja laajentamaan jatkuvasti, vaikkakin kehitys on ollut aiottua hitaampaa. Vuosina 1995–2004 Nevan alittava osuus Kirovin–Viipurin linjasta välillä Lesnaja–Ploštšad Mužestva oli suljettuna, koska maanalainen joki puhkaisi tunnelin kattoon aukon. 1990-luvun talousvaikeuksien vuoksi rakennustöihin varattu budjetti oli pitkään alimittainen. Laajennustyöt ovat joidenkin lähteiden mukaan jopa 20 vuotta jäljessä aikataulustaan.[2]

Metron kapasiteetin on nykyisellään arvioitu vastaavan vain puolta vaadittavasta.[3] Vuonna 2010 avattavaksi suunniteltu uusi Amiraliteetin (Admiralteiskaja) asema aukesi 28.12.2011. Amiraliteetin aseman avaaminen viivästyi, koska se kohtasi yllättävää vastarintaa sisäänkäynnin tieltä purettavan talon asukkailta.[4] Muita lähitulevaisuuden laajennuksia ovat kokonaan uudet linjat, joita on kaavailtu aina yhdeksään asti nykyisten viiden asemesta. Viides linja avattiin joulukuussa 2008, kun Zvenigorodskajan ja Volkovskajan asemien välinen osuus otettiin käyttöön. Maaliskuussa 2009 vanha neljäs (keltainen) linja muutettiin päättymään uudelle Spasskajan asemalle ja Komendantski Prospektin pää yhdistettiin viitoslinjaan. Uusimmat asemat, Prospekt Slavy, Dunaiskaja ja Šušary avattiin 3.10.2019. [5]

Joulukuussa 2012 julkistettiin uusi metrokartta, jossa on yksi kokonaan uusi linja, Krasnoselsko-Kalininskajan linja, ja kymmenen uutta asemaa. Vuoden 2013 aikana on määrä valmistua Spasskajan (Спасская) aseman oma uloskäynti (tällä hetkellä uloskäynti on joko Sadovajan tai Sennaja ploštšadin asemien kautta) ja vuonna 2014 Sportivnajan (Спортивная) toinen uloskäynti. Kuudes linja eli Krasnoselsko-Kalininskajan linja avataan liikenteelle näiden jälkeen.

Pääartikkeli: Luettelo Pietarin metron asemista

	Nimi	Avattu	Pituus	Asemia
	Kirovin–Viipurin linja (ven. Кировско-Выборгская)	1955	29,7 km	19
	Moskovan–Petrogradin linja (ven. Московско-Петроградская)	1961	30,1 km	18
	Nevan–Vasilinsaaren linja (ven. Невско-Василеостровская)	1967	28,8 km	12
	Pravoberežnajan linja (ven. Правобережная)	1985	11,2 km	8
	Frunzen–Primorjen linja (ven. Фрунзенско-Приморская)	2008	26,2 km	15
Yhteensä:			126 km	72

• Петербургский Метрополитен (Arkistoitu – Internet Archive) virallinen sivu (venäjäksi)
• UrbanRail.net Pietarin metrosta (englanniksi)
• UrbanRail.net: St. Petersburg Metro (Arkistoitu – Internet Archive) – kuvagalleria