Pietari Ticklén

Pehr (Petter, Pietari) Ticklén (6. kesäkuuta 1792 Pyhäjärvi – 11. kesäkuuta 1838 Teuva) oli suomalainen opettaja, toimittaja, runoilija ja Teuvan kirkkoherra.[1]

Ticklénin vanhemmat olivat Pyhäjärven kappalainen Pehr Ticklén vanhempi (1751–1815) ja Hedvig Elisabeth Bergh. Ticklénin veli Erik Ticklén oli runoilija, muista veljistä Gustaf Ticklén (1807–1882) oli Vesilahden kirkkoherrana 1858–1882 ja Johan Fredrik Ticklén (1802–1844) toimi Raahen piirilääkärinä 1834–1844. [1]

Ticklén kävi Oulun triviaalikoulua, pääsi ylioppilaaksi 1811 ja vihittiin papiksi 1815. Hän oli tästä vuodesta alkaen ylimääräisenä pappina Pyhäjärvellä, välisaarnaajana Oulussa 1817–1818 sekä Oulun triviaalikoulun apologistiluokan opettajana vuodesta 1820. Suoritettuaan filosofian maisterin tutkinnon 1823 hän oli vuoden ajan opettajana Haminan kadettikoulussa ja sitten Oulun triviaalikoulun konrehtorina vuosina 1825–1831. Viimeksi Ticklén oli Teuvan kirkkoherrana vuodesta 1829 kuolemaansa saakka. Hänet valittiin Vesilahden kirkkoherraksi vuonna 1838 mutta hän kuoli Teuvalla ennen virkaan astumistaan. Ticklén sai rovastin arvonimen 1836.[1]

Ticklén perusti Oulun Wiikko-Sanomia -lehden ja toimi sen ensimmäisenä päätoimittajana 1829–1831. Hän julkaisi lehdessä omia runojaan ja teki virsiä ja käännöstöitä suomeksi. Ticklén toimi myös Elias Lönnrotin Mehiläinen -aikakauslehden avustajana. Vuonna 1836 hän mukaeli lehden liitteeksi K.F. Beckerin teoksen Muistelmia ihmisten elosta kaikkina aikoina. Vuonna 1837 hän julkaisi 101-sivuisen katkismuksen nimeltä Lyhyt ja yksinkertainen Kristillisen Opin tieto, Suomalaisille lapsille; muutamain entisten ja nykyisten mainio-opettajain mukaan. Tunnetuimpia Ticklénin alkuperäisistä, suomentamista tai mukaelemista runoista ovat kansanrunomitalliset Laulajat ja Lapsellinen lapsen laulu sekä loppusoinnillinen Leiposelle.

Ticklénin puoliso vuodesta 1825 oli Ulrika Katarina Ringbom (k. 1845).