Pietari Niilonpoika Kylliäinen

Pietari Niilonpoika Kylliäinen (k. 1510 tai ennen) on ensimmäinen tunnettu Olavinlinnan vouti. Pietari Niilonpoika oli virassaan vuonna 1495, jolloin hän torjui venäläisten hyökkäyksen asemiesten ja kansan avustamana suurempaa mieshukkaa kärsimättä.[1]

Vanhana vihana tunnetussa sodassa venäläiset joukot hyökkäsivät vuonna 1495 Viipuriin, missä ruhtinas Shtjenjatev ryhtyi ryhtyi piirittämään kaupunkia 60 000 miehen voimin. Viipurin piiritys päättyi kuuluisaan Viipurin pamaukseen. Venäläiset perääntyivät, mutta pienempi osasto samosi silloin Olavinlinnaa vastaan.[2]. Olavinlinnalla Kylliäinen löi venäläiset pakoon ja teki kostoksi hävitysretken kauas Venäjän-Karjalaan. Sitä ennen hän oli käynyt Venäjän puolella hävittämässä ja polttamassa yli 800 taloa. Pietari Kylliäinen sai Sten Sturelta vuonna 1491 rälssivapauden tiluksille Perojoensuulle, Leipämaalle (Tali) ja Veselenmaalle (Jutila).[3] Hän kuoli lapsettomana ja hänen enonsa lapset perivät hänet. Pietarin serkku Brita Mickelsdotter sai periä tilat Viipurista ja hänen veljensä Olof Mickelsson Turusta. Britan kautta tilukset joutuivat Padasjoen ja Sysmän kirkkoherralle Johannes Matthiaelle. V. Makkonen kirjoitti vuonna 1935 Olavinlinnan alkuvaiheista historiallisen romaanin Savon kupias Pietari Kylliäinen.[4] Kylliäisestä on kaunokirjallinen kuvaus myös Santeri Ivalon ja Kyösti Vilkunan kirjassa Suomalaisia sankareita.