Piet Cronjé

Piet Arnoldus Cronjé (4. lokakuuta 1836 Colesberg, Kapmaa – 4. helmikuuta 1911 Potchefstroom, Etelä-Afrikan unioni) oli buurikenraali, joka toimi komentajana buurisodissa.[1]

Piet Cronjé brittien sotavankina Saint Helenalla vuosien 1900 ja 1902 välillä.

Cronjé syntyi vanhaan hugenottisukuun[2] brittiläisellä Kapmaalla, mutta päätyi jo lapsuudessaan suuren vaelluksen yhteydessä Transvaalin vapaavaltioon. Hän ryhtyi marraskuussa 1880 johtamaan Transvaalissa brittien valtaa vastaan suunnattua kapinaa, sillä buurit eivät hyväksyneet brittiviranomaisten suorittamia viljan takavarikointeja verot maksamatta jättäneiltä maanviljelijöiltä.[1] Seuranneessa ensimmäisessä buurisodassa Cronjé johti Potchefstroomin piiritystä, jota hän jatkoi jopa maaliskuussa 1881 voimaan astuneen aselevon jälkeen kunnes paikallinen brittivaruskunta antautui. Hänet valittiin myöhemmin Transvaalin parlamentin eli Volksraadin jäseneksi ja hän tuki politiikassa presidentti Paul Krugeria.[1][2] Tammikuun 1896 epäonnistuneen Jamesonin hyökkäyksen päätteeksi Cronjé otti vastaan Leander Jamesonin antautumisen Doornkopissa.[2]

Toisen buurisodan puhjettua lokakuussa 1899 kenraali Cronjé nimitettiin Transvaalin läntisen armeijan komentajaksi. Hän ryhtyi piirittämään ensin Mafekingia ja liittyi pian myös Kimberleyn piiritykseen.[1][2] Modderjoen taistelussa 28. marraskuuta 1899 hän kärsi nimellisesti tappion, mutta tuotti lordi Methuenin komentamille brittijoukoille suuret tappiot.[2] Magersfonteinin taistelussa 11. joulukuuta Cronjé torjui Methuenin hyökkäyksen. Helmikuussa 1900 Cronjé torjui samalla paikalla myös Frederick Robertsin joukot. Brittien saatua kuitenkin Kimberleyn vapautettua piirityksestä Cronjé joutui perääntymään Bloemfonteinia kohti, kunnes kenraali John Frenchin joukot katkaisivat hänen tiensä. Jouduttuaan saarroksiin Cronjé puolustautui 18. helmikuuta alkaneessa Paardebergin taistelussa, jossa hän aluksi onnistui lyömään takaisin Herbert Kitchenerin hyökkäyksen ja tuottamaan briteille suuret tappiot, kunnes joutui lopulta 27. helmikuuta antautumaan 4 000:n miehensä kanssa. Britit pitivät Cronjéa sodan loppuun asti vankina Saint Helenan saarella.[2][1]

Cronjé esiintyi Paardebergin taistelun ennallistuksessa Saint Louisin maailmannäyttelyssä vuonna 1904.[2] Myöhemmin hän vietti eläkepäiviä Klerksdorpissa.[1]