Pierre de Coubertin

De Coubertin syntyi paroni Charles de Coubertinin ja Marie-Marcelle Gigault de Crisenoyn neljäntenä lapsena.[2] Hän vietti lapsuutensa usein neljänä eri vuodenaikana perheen omistamissa erilaisissa kartanoissa sekä hienostoasunnoissa, mutta koki myös nuoruutensa aikana Preussin–Ranskan sodan aiheuttamat materiaaliset vauriot ja niistä koituneet psyykkiset traumat.[2] Opiskellessaan Saint–Ignacen jesuiittakoulussa hän kiinnostui antiikin Kreikasta ja Roomasta, jota lisäsi myös saksalaisten samoihin aikoihin suorittamat arkeologiset kaivaukset Olympian alueella.[2] Vastoin vanhempiensa näkemystä De Coubertin siirtyi opiskelemaan Englantiin tavoitteenaan saada vaikutteita, joilla voisi uudistaa Ranskan liikuntapedagogiikkaa myös koulun ulkopuolisille urheilukentille soveltuvammaksi.[2]

De Coubertin organisoi 23. kesäkuuta 1894 kansainvälisen konferenssin Sorbonnessa, Pariisissa.[2] Hän ehdotti antiikin ajan Olympian kisojen uudelleen järjestämistä. Tämä johti Kansainvälisen Olympiakomitean perustamiseen. De Coubertinista tuli sen pääsihteeri. Päätettiin myös, että ensimmäiset nykyaikaiset olympiakisat pidetään vuonna 1896 Ateenassa, Kreikassa ja että ne järjestetään joka neljäs vuosi. Näistä kisoista tuli menestys ja de Coubertinista tuli KOK:n puheenjohtaja kreikkalaisen Demetrius Vikelasin väistyttyä syrjään kotimaassaan järjestettyjen kisojen jälkeen.

Vaikka ensimmäiset kisat menestyivät, seuraavat kisat vuonna 1900 Pariisissa (de Coubertinin kotikaupungissa) ja vuonna 1904 St. Louisissa järjestettiin maailmannäyttelyiden yhteydessä eivätkä ne muun ohjelman seassa herättäneet juurikaan kiinnostusta.[2] Coubertin kommentoi ylipäätään maailmannäyttelyinstituutiota sangen kriittisesti: hän syytti sitä viihteellistymisestä ja katsoi, että olympialaisten tapainen urheilullinen kilvoittelu ajaisi rauhanaatetta paremmin kuin teollinen kilpailu ja vertailu näyttelyissä. Sen lisäksi hän piti näyttelyissä pidettyjen tiedekonferenssien arvoa keskinkertaisina, koska tiedemiehet olivat näyttelyissä liiaksi lomatunnelmissa keskittyäkseen tieteen tekemiseen. Coubertin kuitenkin myönsi konferenssien olevan hyviä kontaktienluomispaikkoja, ja lisäksi hän kiitteli vuoden 1893 Chicagon maailmannäyttelyä siitä, että vaikka sielläkin oli viihteellistyminen voimakasta, oli viihde erillisellä Midwayn alueella, kun taas vakavampi puoli oli White Cityssä.[3]

De Coubertin osallistui itse vuoden 1912 olympialaisiin taidelajeissa. Hänen runonsa Oodi urheilulle voitti kultamitalin.[4] De Coubertin käytti kuitenkin salanimeä, ja teoksen kirjoittajiksi mainittiin saksalaiset Georges Hohrod ja Martin Eschbach.[5]

Pierre de Coubertin väistyi KOK:n johdosta ja olympiakomitean jäsenyydestä Pariisin 1924 kisojen jälkeen vuonna 1925[6] mutta toimi järjestön kunniapuheenjohtajana kuolemaansa asti. De Coubertin on haudattu Lausanneen, mutta hänen sydämensä on haudattu erilleen monumenttiin vanhan Olympian raunioiden lähelle.[7]