Pierre-Gilles de Gennes
Pierre-Gilles de Gennes (24. lokakuuta 1932 Pariisi – 18. toukokuuta 2007 Orsay) oli ranskalainen Nobel-palkittu fyysikko. Nobelin palkinto hänelle myönnettiin vuonna 1991 löydöstä, jonka mukaan yksinkertaisten systeemien tutkimiseen käytettyjä menetelmiä voitiin soveltaa myös nestekiteiden ja polymeerien tutkimukseen.[1]
| Pierre-Gilles de Gennes | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. lokakuuta 1932 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 18. toukokuuta 2007 Pariisi, Ranska |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | École Normale Supérieure |
| Väitöstyön ohjaaja | A. Herpin, A. Abragam ja J. Friedel |
| Instituutti |
ESPCI Collège de France Orsayn yliopisto |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Tunnetut työt | Nestekiteiden tutkimismenetelmät |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (1991)Lorentz-mitali Wolfin palkinto |
De Gennes syntyi Pariisissa vuonna 1932 ja opiskeli kotona, kunnes täytti 12 vuotta. Hän opiskeli myöhemmin École normale supérieure -koulussa. Lähdettyään vuonna 1955 Écolesta hänestä tuli tutkija Commissariat à l’Énergie Atomique -järjestöön, työskennellen pääosin neutronisironnan ja magnetismin parissa A. Abragamin ja J. Friedelin alaisuudessa. De Gennesistä tuli tohtori vuonna 1957.
Lähteet
- Agarwal, Arun: Nobel Prize Winners in Physics, s. 275. APH Publishing, 2008. ISBN 9788176487436. Google Books (limited preview). (englanniksi)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.