Piero di Lorenzo de’ Medici

Piero di Lorenzo de’ Medici (15. helmikuuta 1472 – 28. joulukuuta 1503)[1][2] oli Medicin sukuun kuulunut italialainen poliitikko ja sotilas, joka oli Firenzen hallitsija vuosina 1492–1494. Hänet syrjäytettiin ja karkotettiin kansannousulla tekemiensä harkitsemattomien päätösten seurauksena. Hänet tunnetaan liikanimillä Il Sfortunato (”Epäonninen”) ja Il Fatuo (”Turhamainen”).[1]

Piero di Lorenzo de’ Medici, Gherardo di Giovanni del Foran tekemä muotokuva vuodelta 1494.

Piero de’ Medicin vanhemmat olivat Firenzen tasavallan johtaja Lorenzo de’ Medici ja Clarice Orsini.[3] Hänen veljiään olivat Giovanni de’ Medici (myöhempi paavi Leo X) ja Giuliano de’ Medici.[4] Pieron kasvatuksesta vastasi runoilija ja filosofi Angelo Poliziano. Piero nai vuonna 1488 Alfonsina Orsinin.[3] Heidän lapsiaan olivat Clarice ja Lorenzo II de’ Medici.[2]

Lorenzo de’ Medicin kuoltua vuonna 1492 Piero tuli isänsä seuraajaksi vain 20-vuotiaana. Piero oli taitava sotilas mutta poliitikkona taitamaton. Kun Ranskan kuningas Kaarle VIII lähti sotaretkelle Italiaan, Piero asetti Firenzen vaaraan hylkäämällä liiton Ranskan kanssa ja asettumalla Ranskan vihollisen Napolin tueksi. Ranskan armeijan lähestyessä Piero yritti pelastaa tilanteen neuvotteluilla, mutta joutui hyväksymään hyvin epäedullisen sopimuksen,[1] jonka mukaan Firenzen oli luovutettava tärkeimmät linnoituksensa.[5] Tämän seurauksena Firenzessä puhkesi marraskuussa 1494 kansannousu Medicien valtaa vastaan. Piero veljineen joutui pakenemaan ja valta siirtyi radikaalille uskonnolliselle kansanjohtajalle Girolamo Savonarolalle.[4][1]

Piero de’ Medici vietti loppuelämänsä maanpaossa. Hän yritti vuosina 1496, 1497 ja 1498 huonolla menestyksellä palata valtaan Firenzessä. Myöhemmin hän liittyi Etelä-Italiassa sotineen Ranskan kuningas Ludvig XII:n joukkoihin.[1] Piero hukkui Gariglianojokeen Gariglianon taistelun jälkeen joulukuussa 1503.[1][4] Hänet haudattiin Montecassinon luostariin.[1] Medicin suku palasi valtaan Firenzessä vuonna 1512, minkä jälkeen sitä johtivat aluksi Pieron veljet ja vuodesta 1513 hänen poikansa Lorenzo.[4]