Pienkuormain

Pienkuormaimet ovat kumipyörin tai joskus telaketjuin varustettuja pieniä liikkuvia työkoneita, joiden hydraulisesti toimivaan nostopuomiin voi kiinnittää monenlaisia vaihdettavia työlaitteita, kuten erilaisia kauhoja tai puskulevyjä. Pienemmät mallit ovat yleensä liukuohjattuja (engl. skid steering), jolloin laitteen pyörät eivät käänny vaan vasen ja oikea pyöräpari liikkuvat käännyttäessä eri nopeuksilla tai paikallaan pyörähdettäessä vastakkaisiin suuntiin, kuten panssarivaunussa tai muussa telaketjuajoneuvossa. Isommissa malleissa käytetään myös runko-ohjausta (pivot steering), jossa siinäkään pyörät eivät käänny vaan ajoneuvon runko taittuu akselien välisestä nivelestä.

Amerikkalainen pienkuormain soranlevitystöissä Irakissa

Uuden ajan maatalouskone

Pienkuormainten markkinat alkoivat kehittyä 1980–90-lukujen taitteessa toisaalta maataloustraktoreiden koon kasvun seurauksena ja toisaalta maatilojen tehostustarpeen johdosta, kun kasvaneiden tilojen töitä jouduttiin hoitamaan alati pienenevällä väkimäärällä. Pienkuormainten esi-isinä voidaan pitää sekä niitä raskaampia liukuohjattuja Bobcat-kuormaimia että erilaisia rehunjakovaunuja. Markkinat lähtivät kehittymään voimakkaammin 1990-luvulle tullessa, jolloin Suomessa oli useampia pienkuormainvalmistaja. Kun ylöjärveläinen Ylö-Tehtaat Oy oli mennyt vararikkoon 1991, uusi yritys Avant Tecno jatkoi Ylökatti-pienkuormaimen kehittämistä[1] ja on sittemmin kasvanut maailman markkinajohtajaksi.

Ensimmäisissä pienkuormaimissa polttomoottori pyöritti hydraulipumppua, joka vuorostaan pyöritti ajomoottoreita, joista välitettiin ketjuilla veto navoille. Sama pumppu antoi voiman puomin sylintereille. Nostoteho oli melko vaatimaton, noin 300 kiloa.

Lisälaitteiden kehitys toi uusia käyttökohteita

Pienkuormaimiin ryhdyttiin valmistamaan monipuolisia lisälaitteita, usein pienennettyjä versioita isompien koneiden työlaitteista. Kuormaimiin alkoi saada erilaisia kaivinkauhoja, maaporia, trukkihaarukoita, lumilinkoja, harjoja, ruohonleikkureita jne. Näin pienkuormainten käyttöalue laajeni maataloudesta kiinteistönhoitoon ja viherrakentamiseen.

1990-luvun lopulla oli suoraveto korvannut huoltoa vaativan ketjuvedon. Samalla ajopiirit ja työhydrauliikka erotettiin toisistaan, mikä mahdollisti työlaitteiden vapaan, ajonopeudesta riippumattoman käytön. Liukuohjattujen pienkuormainten joukkoon oli tullut myös runko-ohjattuja malleja.

Pienkuormaimen osat: 1) vaihdettava lisälaite, 2) moottori ja vastapaino, 3) vetopyörät ja 4) ohjaamo.

2000-luvulle tultaessa kuormain alkoi löytyä monen toimivan maatilan lisäksi yhä useammalta rakennustyömaalta sekä vihertöitä tekeviltä yrittäjiltä. Tehojen ja painojen kasvaessa kuormaimilla pystyttiin käsittelemään yli 1 000 kg painoja, mikä mahdollisti kuormaimen itsenäisen käytön monipuolisissa tehtävissä. Myös pienempien laitteiden mallistoa laajennettiin esimerkiksi vapaa-ajan käyttöön suunnatulla Avant 200 -mallistolla.

Kuormainten markkinat Suomessa ovat nyt useita tuhansia kappaleita vuosittain, ja ne ovat osin syrjäyttäneet traktorin käyttöä tilan töissä sekä kiinteistönhuollossa. Viherrakentamisen suosion kasvu osaltaan tuottaa merkittävästi uusia toiminta-alueita pienkuormaajien käyttöön.

Lähteet
  1. Manni, Jukka ja Riipinen, Tapio: Suomalaisen maatalouskoneteollisuuden tulevaisuuden haasteet (pdf) (ISBN 951-729-723-8) 2002. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Viitattu 1.5.2012.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.