Pienisveitsinajokoira

Pienisveitsinajokoira (Schweizer Niederlaufhund, petit chien courant suisse) on sveitsiläinen koirarotu.

Pienisveitsinajokoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Sveitsi
Määrä pieniberninajokoira 1[1]; muita muunnoksia ei Suomessa ole vielä rekisteröity
Alkuperäinen käyttö metsästys, haavoittuneen riistan jäljestys
Nykyinen käyttö metsästys
Muita nimityksiä Schweizer Niederlaufhund, petit chien courant suisse, Small Swiss Hound, sabueso suizo pequeño;
Bernese Basset;
Jura Basset;
Lucerne Basset;
Schwyz Basset
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.3 Pienet ajavat koirat
#60
Ulkonäkö
Väritys pieniberninajokoira: tricolor
pienijuranajokoira: black and tan
pieniluzerninajokoira: sinitäplikäs tan-merkein
pienischwyzinajokoira: oranssi-valkoinen

Ulkonäkö

Pienisveitsinajokoira muistuttaa huomattavasti sveitsinajokoiraa, ollen kuitenkin tätä pienempi ja matalaraajaisempi. Pää on pitkä, kapea ja piirteiltään jalo. Kallo on hieman holvautunut, otsapenger kohtuullisesti erottuva. Silmät ovat soikeahkot ja väriltään tummat. Korvat ovat riippuvat, kapeat, erittäin pitkät ja kiertyvät. Kuono on melko pitkä, kuononselkä melko kapea ja joko hivenen kyömy tai suora. Sekä leikkaava että tasapurenta sallitaan. Kaula on jalo, tyylikäs ja kohtuullisen pitkä. Runko on pitkä ja suorakaiteen muotoinen. Ylälinja on sulava, lantio loivasti laskeva. Rintakehä on syvä ja leveä. Selkä on keskipitkä ja suora. Häntä on keskipitkä ja kapenee hännänpäätä kohti. Karvapeite voi olla joko lyhyt ja sileä tai karkea ja "parrakas".[2]

Värit ovat jokaisella muunnoksella samat kuin vastaavilla normaalikokoisilla muunnoksilla:[2]

  • pieniberninajokoira: valko-musta tan-merkein (tricolor)
  • pienijuranajokoira: musta punaruskein merkein (black & tan)
  • pieniluzerninajokoira: sinitäplikäs tan-merkein
  • pienischwyzinajokoira: valkoinen oranssein merkein

Urosten säkäkorkeus vaihtelee 35–43 cm ja narttujen 33–40 cm välillä; 2 cm poikkeus suuntaan tai toiseen sallitaan.[2]

  • Pieniberninajokoira, sileäkarvainen
  • Pienischwyzinajokoira, sileäkarvainen

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on ystävällinen, innokas, nokkela, päättäväinen ja herkkävainuinen. Se tunnetaan voimakkaasta riistavietistään ja sointuvasta haukustaan, jota se käyttää ajaessaan riistaa. Sitä voidaan käyttää riistan ajamisen lisäksi haavoittuneen riistan jäljitykseen. Se soveltuu työskentelemään myös vaikeakulkuisessa maastossa.[2]

Alkuperä

Sveitsissä 1900-luvulla käyttöön otettujen rajattujen metsästysalueiden todettiin olevan epäsopivia normaalikokoisille sveitsinajokoirille. Tämän vuoksi niistä, jokaisesta neljästä paikallismuunnoksesta, jalostettiin pienemmät versiot. Vuonna 1905 perustettiin Schweizerischer Dachsbracken Club -rotujärjestö, jonka silloinen nimi antoi viitteitä siihen että rotu muistutti rakenteeltaan ns. "dachsbracke"-rotuja (mm. alppienajokoira, dreeveri, westfaleninajokoira). Järjestön nykyinen nimi on korjattu muotoon Schweizer Niederlaufhund- und Dachsbracken-Club.[2]

Lähteet
  1. Pieniberninajokoira. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 2.2.2019.
  2. Pienetsveitsinajokoirat: Rotumääritelmä. Suomen Kennelliitto. Haettu 2.2.2019.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.