Pieninkä

Pieninkä[1] (ven. Пе́нинга, Peninga) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Mujejärven piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Tervalammen ja Koverolammen rannalla 60 kilometriä Mujejärvestä maanteitse etelään.[2] Taajamassa on 717 ja kunnassa 731 asukasta (vuonna 2013)[3].

Pieninkä
Пенинга, Peninga

Pieningän kulttuuritalo

Pieninkä

Koordinaatit: 63°33′15″N, 32°2′40″E
Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Mujejärven piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 328 km²
Väkiluku (2013) 731
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Pieningän kunta Mujejärven piirin kartalla.

Maantiede ja asutus

Pieningän kunnan pinta-ala on 1 328 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu etelässä Mujejärven piirin Sukkajärven, lännessä Lentieran ja pohjoisessa Voloman kuntiin sekä idässä Karhumäen piirin Paateneen kuntaan[4]. Pinta-alasta valtaosa on metsää[5].

Seutu kuuluu Länsi-Karjalan ylänköön, jonka maisemaa leimaavat korkeat harjut ja jääkauden muovaamat vesistöt[6]. Kunnan alueella virtaavia jokia ovat Voloma, Songa eli Tumpajoki (ven. Tumba), Pieninkä (Peninga), Sitrajoki (Sidra), Tsiasjoki (Tšias), Sun, Arjanuks, Varguno, Salma, Hauge, ja Korvindjoki. Suurimmat järvet ovat Volomajärvi (Voloma), Nižneje, Pieninkäjärvi (Peninga), Tšiasjärvi, Palojärvi, Nurmisjärvi, Talvisjärvi, Kupinasjärvi, Piralampi, Verhneje, Jelejärvi, Hagojärvi, Muštajärvi, Aita, Kivijärvi ja Pedrojärvi. Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka ja sora.[7]

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu Pieningän asema[3]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 68 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 18 % valkovenäläisiä, 5 % karjalaisia ja 3 % ukrainalaisia[8].

Historia

Repolan kuntaan kuulunut Pieningän erämaakylä syntyi 1700-luvun puolivälissä[9]. Pieninkäjärven rannalla sijainneessa kylässä oli vuosina 1873 ja 1905 kaksi taloa ja 15 asukasta. 1900-luvun alussa se oli osa Repolan Kiimanvaaran kyläkuntaa.[10][11]

1920-luvulla Pieninkä kuului Seesjärven piirin Laasarin kyläneuvostoon. Vuonna 1926 siellä oli 13 asukasta, jotka kaikki olivat karjalaisia.[12] Vuoteen 1933 mennessä kylä oli liitetty Kiimanvaaran kyläneuvostoon, ja sen asukasluku oli laskenut kahteen[13]. Jatkosodassa vuosina 1941–1944 alue oli Suomen miehittämä.

Nykyinen Pieningän taajama sijaitsee 12 kilometriä Pieninkäjärvestä itään. Sen rakentaminen alkoi vuonna 1960[2]. Vuonna 1989 Pieningän kyläneuvostossa oli 1 200 asukasta[14].

Liikenne, talous ja palvelut

Pieningän kautta kulkee Porajärven ja Mujejärven välinen soratie sekä Suojärven ja Jyskyjärven välinen rautatie. Taajamasta on linja-autoyhteys Voloman kautta Mujejärvelle sekä Sukkajärven ja Himolan kautta Porajärvelle.[15] Pieningän rautatieasema sijaitsee 1,2 kilometriä taajamasta kaakkoon[6].

Kunnan alueella toimii Leskarelin Voloman metsäteollisuuspiiri. Pieningän taajaman lähellä louhitaan soraa.[16]

Keskustaajaman palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, posti, pankki ja muutama kauppa. Taajamassa on rukoushuone.[17]

Nähtävyydet ja matkailu

Pieningän keskustassa sijaitsee toisen maailmansodan aikana kaatuneiden neuvostosotilaiden yhteishauta[15]. Talvisjärven kaakkoisrannalla on lomakylä[18].

Lähteet

Viitteet
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 180. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.3.2013).
  2. Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 353. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  3. Generalnyi plan, s. 3.
  4. Generalnyi plan, s. 7.
  5. Generalnyi plan, s. 33.
  6. Generalnyi plan, s. 8.
  7. Generalnyi plan, s. 10–11.
  8. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  9. Aunuksen Repola, s. 23, 27.
  10. Olonetskaja gubernija. Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1873 goda, s. 173. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1879.
  11. Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 280–281. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  12. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 33. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  13. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 8. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  14. Aunuksen Repola, s. 285.
  15. Generalnyi plan, s. 15.
  16. Generalnyi plan, s. 21.
  17. Generalnyi plan, s. 16–17.
  18. Generalnyi plan, s. 17.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.