Piemonte

Alpit reunustavat Piemontea pohjoisessa ja lännessä, Apenniinit etelässä ja Pojoen laakso idässä. Sillä on raja Sveitsin ja Ranskan sekä Aostanlaakson, Emilia-Romagnan, Ligurian ja Lombardian alueiden kanssa.

Piemonte on hyvin vuoristoinen alue. Alueen pinta-alasta 43,3 % on vuoristoa, 30,3 % kukkuloita ja 26,4 % tasankoa. Korkein huippu on Grenzgipfel (4 618 m) Sveitsin rajalla. Piemonten pinta-alasta on luonnonsuojelualueita 7,6 %.

Italian pisin joki Po virtaa alueen halki. Useimmat alueen pienemmät joet laskevat Pojokeen. Alueella on useita jäätiköiden muovaamia järviä. Suurin niistä on Maggiore (212 km², osittain myös Lombardian ja Sveitsin alueella), joka on yksi Italian suurimmista järvistä.

Piemonte on pinta-alaltaan Italian toiseksi suurin alue Sisilian jälkeen, sekä manner-Italian suurin alue.

Piemonte jakautuu kahdeksaan maakuntatason alueeseen: Torinon metropolikaupunkiin ja seitsemään maakuntaan. Piemontessa on 1 206 kuntaa.

Piemonten alueella oli asutusta jo nuoremmalla kivikaudella. Albasta, Ivreasta ja Susan laaksosta on löydetty kivikautisia työkaluja.

Rooman vallan aikana nykyinen Piemonten alue jakautui Gallia Cisalpinan ja Rooman provinssien Alpes Cottiae, Alpes Maritimae ja Alpes Poeninae alueille. Roomalaisen aikakauden katsotaan päättyneen alueella Pollentian taisteluun vuonna 402.

Varhaiskeskiajalla Länsi-Rooman romahdettua aluetta hallitsivat vuoroin muiden muassa burgundit ja ostrogootit. 500-luvun puolessa välissä Bysantti valtasi alueen, mutta menetti sen jo vuonna 568 langobardeille.

Vuonna 1046 Piemonte liitettiin Savoijin ruhtinaskuntaan. Vuonna 1563 Herttua Emanuele Filiberto siirsi valtaistuimensa Chambérystä Torinoon. Vuonna 1720 Savoijin herttuasta tuli Sardinian kuningas ja vuonna 1743 Piemonte ja Sardinian kuningaskunta yhdistettiin. Pääkaupunki oli Torino.

Napoleon valloitti Piemonten vuonna 1796. Alueelle perustettiin Ranskan satelliittivaltioksi Alban tasavalta, joka liitettiin Ranskaan 1801. Piemonte palautettiin Sardinian kuningaskunnalle 1814.

Piemontella oli merkittävä rooli Italian yhdistymisessä (Risorgimento) 1859–1861. Savoijin kuninkaasta tuli Italian kuningas vuonna 1861. Torino oli yhdistyneen Italian pääkaupunki vuoteen 1865 asti, jolloin Firenzestä tuli Italian pääkaupunki. Muistutuksena Piemonten historiallisesta roolista Italian kruununprinssin titteli oli Piemonten prinssi.

1960-luvulla Monte Biancon ja Gran San Bernardon maantietunneleiden avaaminen paransi merkittävästi Piemonten yhteyksiä muuhun Länsi-Eurooppaan.

Piemonten alavat osat ovat viljavaa maanviljelysmaata. Siellä viljellään muun muassa vehnää, riisiä, vihanneksia ja viinirypäleitä.

Piemonte on merkittävä viinintuotantoalue, jolla tuotetaan vuosittain yli kaksisataa miljoonaa litraa viinejä. Niistä noin 90 prosenttia on DOCG- tai DOC-luokiteltuja, suhteessa enemmän kuin millään muulla Italian alueella. DOCG- ja DOC-viinimerkkejä on 59, joka on Italian alueiden suurin määrä. Viljellyimmät rypälelajikkeet Barbera (31 % vuonna 2017), Moscato (22 %), Dolcetto (13 %) ja Nebbiolo (10 %).[4] Viineistä kuuluisimpia ovat barbera, Barolo, Barbaresco ja moscato. Alueella on 700 km² viinitarhoja.

Piemonte teollistui varhain ja on vauras maakunta. Torinossa ovat muun muassa Fiatin tehtaat ja pääkonttori.

Torinon suurkaupunkialue kasvoi kiivaasti 1950- ja 1960-luvuilla väestön muuttaessa Etelä-Italiasta pohjoiseen. 1980-luvulta alkaen alueelle on muuttanut paljon siirtolaisia Afrikasta ja Itä-Euroopasta. Piemontessa on väkiluvultaan Italian suurin romanialaisyhdyskunta. Italian kansallinen tilastokeskus ISTAT arvioi, että vuonna 2006 Piemontessa oli 231 611 ulkomailla syntynyttä asukasta eli 5,3 % koko alueen väestöstä.

Piemonten kunnat, joissa on yli 50 000 asukasta:

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Piemonte Wikimedia Commonsissa