Piekana

Piekana on keskikokoinen petolintu, jonka pituus on 49–59 cm, siipien kärkiväli 120–150 cm ja paino 600–1 280 g. Naaras on koirasta kookkaampi. Se muistuttaa muodoltaan ja kooltaan hiirihaukkaa, mutta siivet ovat pidemmät. Harjaantunut tarkkailija erottaa jo matkan päästä nämä kaksi lajia siitä, että piekana pitää liidossa ja kaarrellessaan siipiä selvemmin V-asennossa kuin hiirihaukka.

Yläpuoli on tumman harmaanruskea. Kaikissa puvuissa pyrstö on valkea ja siinä on tumma kärkivyö - selvin vanhoilla ja epäselvin nuorilla linnuilla. Alta huomattavan vaalea - siivissä mustat karpaalilaikut ja siipisulkien kärjet tummat, mutta muuten siivet alta pääosin lähes valkeat. Vatsassa on tummaa kuviointia.

Muista hiirihaukkalajeista poiketen koiras, naaras ja nuoret linnut voi erottaa maastossa toisistaan suhteellisen vaivatta. Vanhalla koiraalla on vaalea vatsa ja tumma huppu. Muuten valkean pyrstön yläpinnalla on leveä musta kärkivyö ja 2-4 kapeaa tummaa raitaa. Vanhan naaraan pää on vaalea ja vatsa tumma. Pyrstössä vain kärkivyö. Nuorilla linnuilla siiven tumma takareuna ja pyrstön kärkivyö epäselvärajaiset. Pää on nuorilla vaalea, lähes valkea, ja vatsa tasaisen tumma.[3]

Vanhin suomalainen rengastettu piekana on ollut vähintään 17 vuotta, 7 kuukautta ja 23 päivää vanha.[4] Euroopan vanhin rengastettu kiuru on ollut 18 vuotta ja 9 kuukautta vanha ruotsalainen lintu.[5]

Piekana pesii pohjoisen pallonpuoliskon tundralla Euraasiassa, Kanadan pohjoisosissa ja Grönlannissa. Se on pääasiassa muuttolintu, joka talvehtii Keski-Euroopassa, keskisessä Aasiassa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadan eteläosissa. Talvehtijoita nähdään hyvinä myyrävuosina eteläisessä Suomessakin. Keski- ja Etelä-Suomessa nähdään piekanoja etenkin muuttoaikana: Pohjois-Norjan ja -Ruotsin piekanat muuttavat yleensä tätä kautta. Päämuuttoaika Etelä-Suomessa huhtikuun lopulla ja lokakuun alussa. 1 000–4 000 paria pesii Pohjois-Suomessa ja runsaina myyräkeväinä laji voi pesiä Keski-Suomessa, joskus jopa Etelä-Suomessa, kuten vuonna 2009. Euroopan pesimäkanta vaihtelee 13 000 ja 21 000:n parin välillä. Venäjän kanta on 80 000–120 000 paria. Maailman populaation koko on 100 000–1 000 000 yksilöä ja lajin elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä.

Laji elää avoimella tundralla mutta hyvinä jyrsijävuosina myös tunturien metsissä ja pohjoisen taigalla. Viettää talven avoimella maastolla, ruohikoilla, rannikoillisilla preerioilla, marskimailla, viljelysmailla ja dyyneillä[6].

Piekana rakentaa pesänsä suureen lakkalatvaiseen mäntyyn tai tunturialueilla kallionjyrkänteelle. Se voi myös käyttää kalasääsken tai ihmisen rakentamaa valmista pesäalustaa. Pesä voi olla käytössä useita vuosia ja parilla on myös vaihtopesiä. Pesä on vuorattu paksulla kerroksella sammalia, kuivia ruohoja ja myös tuoreilla kasveilla. Naaras munii 2–7 munaa, tavallisimmin kolme tai neljä. Munamäärä on suurin hyvänä jyrsijäkeväänä. Naaras hautoo 28–31 päivää, koiraskin voi joskus hautoa. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka oppivat lentämään 39–43 päivän ikäisinä. Jos ravintotilanne muuttuu huonoksi poikasvaiheessa, voivat vanhemmat poikaset syödä pienemmät.

Piekanan pääasiallista ravintoa ovat sopulit ja myyrät. Se syö myös sammakkoeläimiä, pieniä ja keskikokoisia lintuja, matelijoita ja isokokoisia hyönteisiä. Voi syödä haaskoja talvisin[6].

• Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.

• Piekana Ylen luontoäänenä (Arkistoitu – Internet Archive)
• Piekana Lintukuva-verkkopalvelussa
• LuontoPortti: Piekana (Buteo lagopus)
• ITIS: Buteo lagopus (englanniksi)