Pictet–Spengler-reaktio

Pictet-Spengler-reaktio on kemiallinen reaktio, jossa β-aryylietyyliamiini reagoi happamissa olosuhteissa karbonyyliyhdisteiden kanssa muodostaen tetrahydroisokinoliinijohdannaisen. Reaktion raportoivat ensimmäisen kerran A. Pictet ja T. Spengler vuonna 1911 ja se on nimetty heidän mukaansa.[1][2][3][4] Pictet-Spengler-reaktio on hyvin käytetty reaktio erityisesti alkaloidien synteeseissä. Monet kasvit myös muodostavat alkaloideja Pictet-Spengler-reaktion avulla esimerkiksi striktosidiinisyntaasi katalysoi striktosidiinin muodostumista tällä tavoin.[3][4][5]

Yleinen esimerkki Pictet–Spengler-reaktiosta

Reagenssit ja mekanismi

Pictet-Spengler-reaktio tapahtuu vain β-aryylietyyliamiineille. Reaktio tapahtuu erityisen herkästi mikäli aromaattisessa renkaassa on elektroneja luovuttavia ryhmiä kuten amino-, hydroksi- tai eetteriryhmiä ja siinä on indolirengas. Toinen reagoiva komponentti on aldehydi tai ketoni. Näistä aldehydit ovat ketoneja reaktiivisempia. Pictet-Spengler-reaktio vaatii katalyytin, joka voi olla proottinen happo tai Lewis-happo.[2][3][6]

Pictet-Spengler-reaktion mekanismin ensimmäisessä vaiheessa β-aryylietyyliamiini kondensoituu karbonyyliyhdisteen kanssa muodostaen imiinin. Happamissa olosuhteissa imiini esiintyy positiivisesti varautuneena iminiumkationina. Tämä iminiumioni on elektrofiilinen ja reagoi elektrofiilisella aromaattisella substituutiolla aromaattisen renkaan kanssa muodostaen tetrahydroisokinoliinirenkaan.[2][6]

Isotooppileimauskokeiden perusteella indolit voivat reagoida myös hieman poikkeavalla mekanismilla. Elektrofiilisen aromaattisen substituution seurauksena muodostuu spirosyklinen kationi, joka toisiintuu tetrahydroisokinoliinirakenteeksi.[6]

Lähteet
  1. Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-71. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 618. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9780470462591. (englanniksi)
  3. László Kürti, Barbara Czakó: Strategic applications of named reactions in organic synthesis, s. 348. Elsevier, 2005. ISBN 978-0-12-429785-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.9.2018). (englanniksi)
  4. Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 836. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  5. Linda M. Mascavage, Serge Jasmin, Philip E. Sonnet, Michael Wildson & David R. Dalton: Alkaloids, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 2.9.2018
  6. Jie Jack Li: Name Reactions in Heterocyclic Chemistry, s. 469–471. John Wiley & Sons, 2004. ISBN 978-0-471-70414-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.9.2018). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.