Pianokonsertto nro 5 (Beethoven)

Ludwig van Beethovenin pianokonsertto nro 5 Es-duuri op. 73 on Beethovenin viimeinen pianokonsertto. Konsertolla on myös lisänimi Keisari, joka ei ole Beethovenin itsensä antama. Teos on sävelletty pääosin syksyn 1809 ja talven 1810 aikana. Konserton julkaisi Breitkopf & Härtel vuonna 1811 ja se on omistettu Itävallan arkkiherttua Rudolphille.

Konsertto on ainoa Beethovenin pianokonsertoista, jota hän ei itse esittänyt julkisesti, johtuen hänen kuuroudestaan ja vetäytymisestään pianistin soolo-uralta. Konserton ensimmäinen julkinen esitys oli Leipzigin Gewandhausissa 28. marraskuuta 1811. Solistina oli Friedrich Schneider ja johtajana Johann Philipp Christian Schulz. Beethovenin oppilas Carl Czerny esitti teoksen julkisen Wienin kantaesityksen vuonna 1812.[1] Beethoven johti itse orkesteria.

Osat
Ensimmäisen osan alun viuluosuus.

Teoksessa on kolme osaa:

  1. Allegro maestoso
  2. Adagio un poco mosso
  3. Rondo: Allegro

Lähteet
  1. Piano Concerto No. 5 www.classicalconnect.com. Viitattu 16.2.2011.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.