Phrygia secunda

Phrygia secunda (Phrygia II, lat. Provincia Phrygia secunda), myöhemmin Phrygia salutaris (lat. Provincia Phrygia salutaris),[1] oli Rooman valtakunnan provinssi, joka sijaitsi Fryygiassa Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella.[2][3][4][5]

Phrygia secunda
Provincia Phrygia secunda
Rooman provinssi
Valtio Rooman valtakunta
Itä-Rooman valtakunta
Prefektuuri Oriens (300-luku–)
Diokeesi Asiana
Nykyinen valtio/alue Turkki
Perustettu n. 293297
Hallinto
  hallinnollinen keskus Synnada

Maantiede

Phrygia secundan provinssi käsitti Fryygian maakunnan itäosan Vähän-Aasian ja samalla nykyisen Turkin läntisissä sisäosissa. Sen länsipuolella sijaitsi Phrygia priman provinssi (Phrygia I, myöhemmin Phrygia Pacatiana), pohjoispuolella Bithynian provinssi, itäpuolella Galatian provinssi (myöhemmin Galatia salutaris), ja eteläpuolella Pisidian provinssi.[1][2] Provinssin hallinnollinen keskus oli Synnada.[4][6]

Eri nykylähteissä Phrygia prima (I) ja Phrygia secunda (II) esiintyvät kartalla joskus väärin päin, ja myös lisänimissä Pacatiana ja salutaris esiintyy sekaannusta ja ne liitetään provinsseihin joskus väärin päin.[7] Barrington Atlas of the Greek and Roman World -kartastossa, jota tässä seurataan, Phrygia I (Pacatiana) on provinsseista lännempi ja Phrygia II (salutaris) idempi.[1]

Kaupunkeja

Phrygia secundan kaupunkeja olivat muun muassa (suluissa latinankielinen nimi, mikäli eri):

  • Bruzos (Bruzus)
  • Dorylaion (Dorylaeum)
  • Eukarpia (Eucarpia)
  • Kotiaion (Cotiaeum)
  • Metropolis, pohjoisempi
  • Metropolis, eteläisempi
  • Nakoleia (Nacolia)
  • Prymnessos (Prymnessus)
  • Synnada

Historia

Phrygia secundan alue oli aiemmin osa Asian provinssia. Phrygia secundan provinssi perustettiin oletettavasti keisari Diocletianuksen uudistuksen yhteydessä noin vuonna 293–297.[2][4][3][8] Joskus on tosin katsottu, että tuossa vaiheessa Asian provinssista olisi erotettu yksi Phrygian provinssi, joka olisi jaettu kahtia Phrygia primaksi ja Phrygia secundaksi vasta Konstantinus Suuren aikana 300-luvun alkupuolella.[4] Varmuudella jako on ollut olemassa Veronan luettelon kirjoittamisen aikaan noin vuonna 313/314.[9]

Phrygia secunda oli Fryygian kahdesta provinssista pienempi, köyhempi ja vähemmän merkittävä.[8] Provinssi kuului Asianan diokeesiin. 300-luvulta lähtien se oli osa Oriensin prefektuuria.[5] Viimeistään vuonna 385 provinssin nimeksi oli tullut Phrygia salutaris,[8] tosin nimi esiintyy jo vuonna 359–361.[4] Rooman valtakunnan jaon jälkeen vuodesta 395 provinssi oli osa Itä-Roomaa.

Provinsseissa tapahtuneet muutokset alueella olivat:

Rooman valtakunta Itä-Rooma Nykyinen
alue tai valtio
Tasavallan ja keisarikauden provinssit
n. vuoteen 293 saakka
Myöhäisroomalaiset provinssit
n. vuosina 293–395[sel 1] n. vuodesta 395[sel 2]
Asia
vuodesta 127 eaa.
(Rooman valtaan 133 eaa.)
Asia Asia (Turkin Egeanmeren puoleinen rannikko)
Hellespontus Hellespontus (Dardanellit Aasian puolella)
Lydia Lydia (Turkki läntinen)
Caria Caria (Turkki lounainen)
Phrygia prima Phrygia Pacatiana (Turkki läntinen)
Phrygia secunda Phrygia salutaris
Insulae Insulae (Egeanmeren saaret)
Selitykset:
  1. Provinssit Diocletianuksen noin vuonna 293 tekemän uudistuksen jälkeen.
  2. Provinssit Theodosius I:n ajan jälkeen vuonna 395, kun imperiumi jaettiin Länsi- ja Itä-Roomaan.

    Lähteet

    1. Barrington Atlas of the Greek and Roman World, s. 101–102. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699.
    2. Adkins, Lesley & Adkins, Roy A.: Handbook to Life in Ancient Rome, s. 117, 129. Updated Edition. Facts on File Library of World History. Infobase Publishing, 2004. ISBN 978-0-8160-5026-0.
    3. Foster, Paul: Colossians BNTC, s. 33. Black's New Testament Commentaries. Bloomsbury Publishing, 2016. ISBN 9780567669667. Teoksen verkkoversio.
    4. Ramsay, William Mitchell: The Cities and Bishoprics of Phrygia: pt. II. West and west-central Phrygia, s. 39, 80–82. The Cities and Bishoprics of Phrygia: Being an Essay of the Local History of Phrygia from the Earliest Times to the Turkish Conquest. Clarendon Press, 1895. Teoksen verkkoversio.
    5. Peck, Harry Thurston: Harper's dictionary of classical literature and antiquities. Harper & brothers: New York, 1896. Teoksen verkkoversio. Teoksen verkkoversio (Perseus)
    6. McKechnie, Paul: Christianizing Asia Minor: Conversion, Communities, and Social Change in the Pre-Constantinian Era, s. 10. Cambridge University Press, 2019. ISBN 9781108481465.
    7. Esim. The Oxford Dictionary of Late Antiquity, 2018, s. 1191: ”Phrygia prima, later known as Phrygia Salutaris”, ”Phrygia secunda, later Phrygia Pacatiana”.
    8. Ramsay, William Mitchell: ”The Tale of Saint Abercius”, The Journal of Hellenic Studies, s. 343. Concil of the Society for the Promotion of Hellenic Studies, 1882. Teoksen verkkoversio.
    9. Williams, Stephen: Diocletian and the Roman Recovery, s. 221–223. Roman Imperial Biographies. Routledge, 1996. ISBN 9781136611933. Teoksen verkkoversio.
      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.