Polydor Records

Polydor levymerkin perusti 2. huhtikuuta 1913 saksalainen Polyphonmusikwerke AG. Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Saksan hallitus otti haltuunsa vihollisen omaisuutena Deutsche Grammophonin ja muut Brittiläisen Gramophonen sijoitukset Saksassa. Leipzigin Polyphonmusikwerke AG. osti yhtiön Saksan valtiolta 24. huhtikuuta 1917. Polyphon nimettiin uudelleen Polyphonwerke AG:ksi, ja yhteinen pääkonttori perustettiin Berliiniin. Yhtiötä nimitettiin levymerkkien mukaan Polyphon-Grammophon-Konzern nimellä. Deutsche Grammophonin perustajaveljeksistä yksi oli vuonna 1898 yhdysvaltalainen Emile Berliner. [2] Hän oli gramofonin, gramofonilevyn, mikrofonin ja siten äänilevyteollisuuden monipuolinen keksijä alun perin Bell Telephone Companyn puhelintehtaalta ja kurssit käynyt sekatavarakauppias.

Vuonna 1924 Polydor levymerkki valjastettiin kansainvälisille markkinoille Saksan ulkopuolelle muun muassa vientiyhtiönä Britanniaan. Ennen sotaa Emile Berlinerin englantilainen osakkuus Gramophone Company oli ollut Deutsche Grammophonin emoyhtiö, ja jo 1913 miltei kaikki Deutsche Grammophonin liiketoiminta oli siirretty Hayesiin Middlesexiin Englantiin.[3] Vuonna 1916 Deutsche Grammophon oli suljettuna, ja uusi omistaja sai lähinnä toimimattoman yhtiön^lähde?.

Vielä Emil Berlinerin eläessä hänen englantilainen yhtiönsä The Gramophone Co. Ltd perusti sodassa menetetyn Deutsche Grammophonen tilalle 8. toukokuuta 1925 Saksaan Electrola GmbH yhtiön. Electrola käytti nyt myös emonsa His Master's Voice, HMV-levymerkkiä ja Victor -levymerkkiä, joilla oli kummallakin Nipper-koira logossaan.[4] Samana vuonna Englannin emo Gramophone osti Columbia Graphophone Company Ltd. yhtiön, josta johtuen Electrolasta tuli vuonna 1931 Emilen uraa jatkaneen Electrical and Musical Industries Ltd.EMIn tytäryhtiö.

Lopulta vuonna 1932 Deutsche Grammophon ja omistaja Polyphone yhdistettiin ja pääkonttori siirtyi jälleen Hannoveriin. Polydor tuli siten yhteiseen yhtiöön. Heikon myynnin ja velkakriisin vuoksi vuonna 1937 yhtiö perustettiin jälleen Deutsche Grammophon GmbH -nimisenä, kun rahoittajat olivat Deutsche Bank ja Telefunken Gesellschaft.[5]

Emilen alkuperäisillä HMV:llä ja Deutsche Grammophonen Grammophon -levymerkillä oli kummallakin logonaan koiralogo. Etikettien kuva oli taidemaalari Francis Barraudin vuonna 1899 maalaama koirastaan Nipperistä kuuntelemassa fonografia, joka luultavasti on diktafoni malliltaan Ediphone, koska sillä pystyi äänittämään koiran isännän ääntä. Gramophonen vuonna 1901 sadalla punnalla ostamaa kuvaa käyttivät myös Emilen Victor Talking Machine Company, Victor, HMV:n tavaratalot ja RCA Records.

Vuonna 1948 EMIn Electrolan patentoitua koiran DG:n Grammophon menetti oikeuden käyttää koiraa gramofoneineen etiketeissä.[6] Grammophonen koira ja gramofoni -tunnus korvattiin tulppaanikruunulla, jonka suunnitteli Siemensin mainoskonsultti Hans Domizlaff, ja levymerkille annettiin ensimmäisen kerran nimeksi Deutsche Grammophon.^lähde?

Polydorista tuli populaarimusiikkiyhtiö vuonna 1946, kun taas keltaisesta väristään tunnetusta Deutsche Grammophon -merkistä tuli klassillisen musiikin yhtiö. Ranskalaisten ei kuitenkaan odotettu ostavan mitään merkiltä nimeltä Deutsche Grammophon Gesellschaft, joten Polydor pysyi Deutsche Grammophonin vientiyhtiönä.^lähde?

1960-luvun alussa orkesterinjohtaja Bert Kaempfert otti tuntemattomat artistit Tony Sheridanin ja The Beat Brothersin Polydorille. The Beat Brothers oli oikeasti The Beatles, joista tuli yksi maailman suurimmista yhtyeistä vajaa kaksi vuotta myöhemmin Parlophonella. Polydorilla oli suosittuja saksalaisia artisteja, kuten James Last, Bert Kaempfert, Kurt Edelhagen, Caterina Valente ja Kessell Sisters, kuten myös useita ranskalaisia, espanjalaisia ja latinalaisamerikkalaisia artisteja.^lähde?

Vuonna 1962 Philips Phonografische Industrie (PPI) ja Deutsche Grammophon GmbH muodostivat yhteenliittymän Grammophon-Philips Group, GPG. Vuodesta 1962 alkaen Philips omisti Belgiassa Polygram SA yrityksen. Heinäkuussa 1970 Philips nimesi Uusi-Seelantilaisen yrityksensä PolyGram Records Ltd. nimiseksi, mutta muutti 1972 sen nimeksi Phonogram Ltd.[7]

Vuonna 1972 yhteenliittymän saksalainen Siemens & Halske AG:n Deutsche Grammophonin omistama Polydor International GmbH fuusioitui Philipsin omistamaan hollantilaiseen Phonogram International B.V. -yritykseen.[7]

Vuonna 1972 Polydor Records Ltd. nimettiin uudelleen Polydor Ltd. -nimiseksi Britanniassa ja on nykyinen Universal Music Groupin tytäryhtiö. Vuonna 1978 maailmanlaajuisesti Phonogramin yhtiöt saivat nimen PolyGram. Yhtiön levymerkkejä olivat muun muassa Philips, Verve Records, Mercury ja Deutsche Grammophon.

PolyGram International nimesi myös PolyGramin Yhdysvalloissa. Polydorin yhtiöt jatkoivat toimintaansa tytäryhtiönä uuden yhtiön alaisena ja levymerkkinä. Vuosikymmenen puolessavälissä Englannin Polydor kiinnostui Sex Pistolsista, mutta hävisi sen EMI:lle.

1980-luvulla Polydor menestyi kohtuullisesti, mutta oli jatkuvasti PolyGramin sisaryhtiön Mercury Recordsin varjossa. A&R-johtaja Frank Neilson onnistui tuottamaan yhtiölle suuren top ten -hitin maaliskuussa 1981 Coast To Coastin kappaleella "Do The Hucklebuck" ja otti yhtiöön myös Ian Duryn, Billy Furyn ja Comsat Angelsin. Vuonna 1984 Polydoria parodioitiin rock-dokumenttielokuvassa This Is Spinal Tap, jossa yhtyeen levy-yhtiö oli "Polymer Records".

1990-luvun alussa Polydor alkoi tehdä tappiota, minkä seurauksena PolyGram teki henkilöstövähennyksiä ja siirsi yhtiön uudistetun PolyGram Label Groupin alle. Sen oli tarkoitus opastaa huonommin pärjääviä yhtiöitä kuten Island Recordsia, London Recordsia, Atlas Recordsia ja Verve Recordsia sekä ylläpitää niiden toimintaa siten, että PolyGram ei menettäisi rahaa.

Vuonna 1994 Island Records alkoi elpyä ja PolyGram häivytti suurimman osan PLG:stä siihen. Samoihin aikoihin Polydor Records ja Atlas Records fuusioituivat yhdeksi yhtiöksi Polydor/Atlas, joka siirrettiin PolyGramin tytäryhtiön A&M Recordsin alaiseksi. Vuonna 1995 Polydor/Atlas-yhtiöstä tuli jälleen Polydor Records.

Seuraavien vuosien aikana Polydor yritti pysyä pinnalla ottamalla uusia artisteja, mutta kävi yhä kannattamattomammaksi. Vuonna 1998 Universal Music Group osti PolyGramin. Näiden kahden suuren yhtiön vakauttamisen seurauksena Polydorin Yhdysvaltain toiminnot hajautettiin mutta muut pidettiin koskemattomina ja levyjä julkaistiin A&M:n ja sen uuden partnerin Interscope Recordsin kautta.

Nykyään Polydor Recordsin nimeä ja logoa käytetään enimmäkseen 1960- ja 1970-lukujen materiaalin uudelleenjulkaisuun. Britanniassa se kuitenkin julkaisee listahittejä artistien kuten Girls Aloudin, Rachel Stevensin, Sophie Ellis-Bextorin ja Kaiser Chiefsin avulla. Se on myös amerikkalaisten artistien kuten Eminemin ja Gwen Stefaniin Britannian yhtiö.

Keväällä 2006 Polydor perusti Fascination Recordsin, joka keskittyy pop-musiikin julkaisuun. Girls Aloud ja Sophie Ellis-Bextor siirtyivät uudelle yhtiölle.