Philippe Étancelin

Philippe Étancelin (28. joulukuuta 1896 Rouen, Ranska – 13. lokakuuta 1981, Ranska) oli ranskalainen kilpa-autoilija ja Formula 1 -kuljettaja.[1][2][3] Hän osallistui 12:een F1-sarjan osakilpailuun kausina 1950–1953 ja saavutti yhteensä 3 MM-pistettä.[1][2] Hän ajoi myös sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa.[2]

Philippe Étancelin
Henkilötiedot
Syntynyt	28. joulukuuta 1896
Kuollut	13. lokakuuta 1981 (84 vuotta)
Kansalaisuus	Ranska
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet	1950–1952
Talli(t)	Talbot-Lago (yksityisesti), Maserati
Kilpailuja	12
Maailman­mestaruuksia	0
Voittoja	0
Palkintosijoja	0
Paalupaikkoja	0
Nopeimpia kierroksia	0
MM-pisteitä	3
Ensimmäinen kilpailu	Britannian Grand Prix 1950
Viimeinen kilpailu	Ranskan Grand Prix 1952
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Étancelin isä oli maatilallinen ja varakas villakauppias, mutta poika halusi kilpa-ajajaksi, johon hän ryhtyi vuonna 1926 kilpaillen Bugatillaan mäkiajoissa.[1][3] Étancelinin uran parhaat vuodet sijoittuivat ajalle ennen toista maailmansotaa. Vuonna 1927 Étancelin voitti Marnen kilpailun ja uusi voittonsa pari vuotta myöhemmin.[3] Vuonna 1930 hän ajoi suuremmissa kilpailuissa voittaen Ranskan osakilpailun Bugatillaan.[1][3] Hän voitti myös Algerian GP:n vuonna 1930. Vuotta myöhemmin kilpa-auto vaihtui Bugatista Alfa Romeoon, mutta menestys oli kohtalaisempaa, mm. vuoden 1933 Ranskan osakilpailussa, jossa kytkin- ja vaihteistoviat veivät häneltä johtoaseman sekä voiton kilpailusta.[3] Vuoden 1934 kohokohta oli Le Mansin 24 tunnin ajon Luigi Chinettin kanssa 1934.[1][3][4]

Sodan jälkeen Étancelin kaivoi esille Alfa Romeonsa ja osallistui vuoden 1945 Prisoners' Cup -kilpailuun, jossa kilpailu päättyi hänen osaltaan kolariin.[3][5] Parempaa menestystä tuli, kun Étancelin vaihtoi Alfa Romeonsa Talbot-Lagoon, jolla voitti vuoden 1949 Pariisin osakilpailun ja oli toinen Italian ja Tšekkoslovakian osakilpailuissa.[3][6]

Ollessaan jo viidenkymmenen ikävuoden puolella Étancelin osallistui vuonna 1950 ensimmäiselle Formula 1-kaudelle.[1][3] Hän ajoi kauden aikana kaksi kertaa viidennelle sijalle Ranskan GP:ssä ja Italian GP:ssä (Ranskan GP:ssä hän tosin jakoi sijan Eugène Chaboudin kanssa).[1][2][3][7][8] Kaksi seuraavaa kautta menivät heikommin eikä hän kerännyt yhtään pisteitä.[1][2][3] Viimeisessä kilpailussaan vuoden 1952 Ranskan GP:ssä Étancelin palkittiin ennen kilpailun alkua Légion d'Honneur -arvopalkinnolla juhlallisin seremonioin ja sai samana vuonna myös Croix de Guerre -arvoristin.[3] Lopullisesti hän luopui kilpa-ajamisesta vuoden 1953 Rouenin osakilpailun jälkeen.[3] Jäätyään eläkkeelle ja asumaan Pariisin esikaupunkialueelle Étancelista tuli Entisten kuskien kerhon (ransk. Anciens Pilotes) jäsen.[3]