Philippe Clement

Clement aloitti pelaajauransa K. Beerschotissa, jossa debytoi kaudella 1992/93. Keskuspuolustajana pelannut Clement edusti uransa alkupuolella myös KRC Genkiä Belgian liigassa. Kaudella 1998/99 hän edusti Englannin Valioliigassa Coventry Cityä, mutta peliaika jäi vähäiseksi. Hän palasi yhden kauden jälkeen takaisin Belgiaan ja liittyi Club Bruggen vahvuuteen. Clement edusti seuraavan vuosikymmenen Clubia ja esiintyi yli 300 ottelussa seuran paidassa. Hän voitti joukkueen kanssa kahdesti Belgian mestaruuden. Hän siirtyi Clubista vuonna 2009 Germinal Beerschotiin, jossa lopetti uransa vuonna 2011.[1]

Belgian maajoukkueessa Clement esiintyi 38 kertaa. Hän oli mukana MM-kisoissa 1998 ja EM-kisoissa 2000.[2]

Lopetettuaan pelaajauransa Clement palasi Club Bruggen organisaatioon U21-joukkueen valmentajaksi.[3] Marraskuussa 2012 hän toimi kahdessa ottelussa Clubin päävalmentajana Georges Leekensin potkujen jälkeen.[4] Juan Carlos Garridon tultua seuran päävalmentajaksi Clement siirtyi hänen apuvalmentajakseen. Garridon saatua potkut syyskuussa 2013 toimi Clement jälleen hetken aikaa Clubin päävalmentajana.[5] Clement palasi apuvalmentajan tehtävään Michel Preud’hommen tultua päävalmentajaksi.[6]

Clement jätti Clubin apuvalmentajan tehtävät kauden 2016/17 jälkeen ja siirtyi Waasland-Beverenin päävalmentajaksi kolmen vuoden sopimuksella.[7] Hän jätti seuran kuitenkin jo joulukuussa siirtyäkseen KRC Genkin päävalmentajaksi.[8] Clement luotsasi Genkin kaudella 2017/18 Belgian cupin loppuotteluun, jossa joukkue kuitenkin hävisi Standard Liègelle jatkoajalla.[9] Kaudella 2018/19 Genk voitti Belgian liigan runkosarjan ja varmisti seurahistorian neljännen mestaruutensa ylemmässä loppusarjassa kahden pisteen erolla Club Bruggeen.[10]

Mestaruuskauden jälkeen Clement jätti Genkin ja palasi takaisin Club Bruggeen seuran päävalmentajaksi.[11] Clement luotsasi Bruggen kahteen perättäiseen Belgian mestaruuteen niin koronapandemian ennenaikaisesti päättämällä kaudella 2019/20 kuin kaudella 2020/21.[12] Tammikuussa 2022 hän jätti Bruggen ja siirtyi Ranskan liigaan AS Monacon päävalmentajaksi.[13]