Phil Ochs

Philip David Ochs (s. 19. joulukuuta 1940 – 9. huhtikuuta 1976) oli yhdysvaltalainen folkartisti ja laulaja-lauluntekijä. Hän oli syntynyt El Pasossa Teksasissa. Syntytaustaltaan Phil Ochs oli amerikanjuutalainen.

Phil Ochs

Hänet muistetaan parhaiten yhteiskunnallisesti ja poliittisesti kantaa ottavista protestilauluistaan, esimerkiksi Vietnamin sodan vastaisista. Hän määritteli itsensä vasemmistolaiseksi ja sosiaalidemokraatiksi. Hän kirjoitti 1960-luvulla satoja lauluja ja julkaisi kahdeksan albumia.

Tunnetuimpia Ochsin lauluja näiltä ajoilta ovat "I Ain't Marching Anymore", "Changes", "Crucifixion", "Draft Dodger Rag", "Love Me I'm a Liberal", "Outside of a Small Circle of Friends", "Power and the Glory", "There but for Fortune" ja "The War Is Over". Laulu "When I'm Gone" on suomennettu nimellä "Se kai täytyy tehdä nyt".[1]

Ensimmäisillä albumeillaan 1964–1966 Ochs esitti sävellyksiään perinteiseen folktyyliin säestäen itseään vain akustisella kitaralla. Levyt menestyivät kohtalaisen hyvin, ja Ochsia arvostettiin folkmusiikin harrastajien keskuudessa, vaikka hän ei hittilistojen kärkeen noussutkaan. Parhaiten menestyi "There But For Fortune", joka nousi Britannian listalla kahdeksannelle sijalle vuonna 1965 – ei kuitenkaan Ochsin omana tulkintana vaan Joan Baezin versiona.

Vuosien 1967–1969 levyillä käytettiin muitakin soittimia, perinteisiä rockinstrumentteja sekä kokeiltiin myös klassisen musiikin puolelta lainattua pienoisorkesteria (kokeilusta käytettiin nimeä "barokkifolk"). Nämä levyt menestyivät aiempina huonommin.

Vuonna 1970 Ochs teki yllättävän suunnanvaihdoksen musiikissaan ja tyylissään. Hän alkoi esittää kantria ja 1950-luvun rock and rollia. Hänen itse tekemänsä laulut olivat yhä yhteiskunnallisesti kantaa ottavia. Konserteissa Ochs esitti omien laulujensa ohella vanhoja kantriklassikoita ja esimerkiksi Buddy Hollyn ja Elviksen vanhoja lauluja. Ochs halusi olla "osittain Elvis Presley ja osittain Che Guevara". Hän jopa teetti itselleen samanlaisen kultakankaisen puvun, jota Elvis oli käyttänyt. Temppu herätti hämmennystä Ochsin ihailijoissa. Jotkut kuitenkin pitivät uudenlaisesta Ochsista. Ochs julkaisi helmikuussa 1970 viimeisen studioalbuminsa Greatest Hits, joka ei nimestään huolimatta ole kokoelmalevy. Levyn viimeinen kappale ”No More Songs” oli hänen viimeisiä sävellyksiään.

1970-luvulla Ochsia alkoivat vaivata mielenterveyden ongelmat: masennus, alkoholismi, dissosiatiivinen identiteettihäiriö ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän ei saanut juurikaan uusia lauluja aikaiseksi. Monet maailman tapahtumat, kuten Chilen vallankaappaus 1973 ja hänen ystävänsä Victor Jaran surmaaminen sen yhteydessä, pahensivat hänen masentuneisuuttaan. Hän oli välillä myös asunnoton. Tammikuussa 1976 hän muutti sisarensa luo asumaan, sai psykiatrilta diagnoosin mielialahäiriöstä ja lääkityksen siihen. Huhtikuussa hän kuitenkin teki itsemurhan hirttäytymällä.