Phelim O’Neill

Felim O'Neill of Kinard (myös Phelim MacShane O'Neill, iiriksi Féilim Ó Néill; k. elokuussa 1653) oli irlantilainen aatelinen, joka johti Irlannin vuoden 1641 kapinaa.

O’Neill oli syntynyt noin vuonna 1604. Hänet valittiin vuonna 1641 Irlannin parlamenttiin, jossa hän esiintyi kuningas Kaarle I:n tukijana. O’Neill käynnisti Englannin valtaa vastaan tähdätyn kapinan valtaamalla 22. lokakuuta 1641 Ulsterissa sijainneen strategisesti tärkeän Charlemontin linnan. Hän väitti saaneensa operaatioon valtuutukseen kuninkaalta. Kapinaan osallistuneet O’Neillin alaiset katoliset sotilaat syyllistyivät seuraavina kuukausina Ulsterin protestanttisten uudisasukkaiden surmaamiseen. O’Neill yritti jatkaa Ulsterin valtaamista ja saartoi joukkoineen usean kuukauden ajan Droghedan kaupunkia, kunnes joutui lopulta perääntymään huhtikuussa 1642. Tämän ja muiden takaiskujen jälkeen hän luovutti kapinallisten ylipäällikkyyden sukulaiselleen ja kilpailijalleen Owen Roe O’Neillille.[1] Phelim O’Neill oli Irlannin katolisen konfederaation jäsen yksitoistavuotisen sodan aikana, jossa hän taisteli Owen Roe O’Neillin johtamana.

Owen Roe O’Neillin kuoltua vuonna 1649 Phelim yritti huonolla menestyksellä saada takaisin itselleen konfederaation armeijan johdon. Hän jäi vangiksi 1652 Oliver Cromwellin valloitettua Irlannin ja hänet teloitettiin seuraavana vuonna.[1]